Normaali aihe Nilkkamurtumasta nivelrikkoon? (Luettu 178 kertaa)
vph
Nivelklubin tulokas
*
Poissa


Liike on l��ke!

Viestejä: 1
Liittynyt: 13.04.2019
Nilkkamurtumasta nivelrikkoon?
13.04.2019 klo 14:53:36
Tulosta viesti  
Olen vastikään 41v täyttänyt mies. Kaaduin vaellusreissulla heinäkuussa 2018 siten, että nilkka murtui ulkokehräsen kohdalta. Jouduinpa vielä kävelemään hyvän matkaa murtuneella nilkalla autolle, onneksi vaellussauvat olivat matkassa.

Sairaalassa diagnoosi oli Weber-B tyypin lateraalimalleolin murtuma. Murtuma kuvautui rtg-kuvassa spiraalimaisesti syndesmoosin tasolla.

Nilkkaa ei leikattu vaan se hoidettiin konservatiivisesti kipsisaappaassa, jota pidin viisi viikkoa ja sen päälle viikon verran nilkkatukea. Leikkaamattomuuspäätös tehtiin sen perusteella, että rtg-kuvan perusteella nilkkanivelessä ei ollut siirtymää ja nilkka tuntui palpaatiossa stabiililta.

Kuuden viikon jälkeen murtumasta aloitin kuntoutuksen fysioterapeutin kanssa. Jäykkään ja heikkoon nilkkaan piti saada liikettä erilaisilla taivutuksilla ja voimaa tasapainolaudalla, kyykyillä ja vähän myöhemmässä vaiheessa erilaisilla hypyillä.

Kuntoutusvaihe meni, ainakin näennäisesti, paremmin kuin hyvin. Pystyin kävelemään ilman suurempia kipuja useamman kilometrin lenkkejä jo syyskuun puolessa välissä ja ensimmäisen kerran pystyin juoksemaan 2 km lenkin lokakuussa. Marraskuussa juoksin jo 8 km lenkkejä. Kehitys oli nopeaa. Vasen murtunut nilkka tuntui myös normikäytössä hyvältä eikä eroa oikeaan nilkkaan juuri huomannut. Rtg-kuvan perusteella murtuma oli myös luutunut hyvin. Uutena vuotena kävin vielä tekemässä lähes 4 tunnin lumikenkäilyreissun ilman mitään vaikeuksia.

Olin ennen murtumaa harrastanut intervallijuoksuja, ja tammikuussa päätin aloittaa ne uudelleen. Koko murtuma oli jo ehtinyt lähes unohtua, koska se ei haitannut arkea eikä liikkumista millään tavalla. Niinpä tein tammikuussa pari intervalli-juoksu treeniä, joissa mukana (ainakin tämän ikäiselle) kovia sprinttejä.

Paha virhe. Toisen intervallilenkin jälkeen kävellessäni kotiin nilkka tuntui jotenkin kummalliselta. Se ei ollut kipeä tai jäykkä, mutta ei samanlainen kuin aiemmin. Tästä alkoi sitten nykypäivään asti kestänyt alamäki. Nilkka alkoi vähitellen kipeytyä ja jäykistyä yhä pahemmin. Levossa tätä ei tuntunut, mutta painoa varattaessa aina pahemmin mitä enemmän jalkaa rasitti.

Ajattelin tuossa vaiheessa että olin lopettanut fyssarin antamat treenit liian aikaisin (lopetin ne jo loka-marraskuun vaihteessa, sekin oli varmaan virhe). Joten aloitin treenit uudelleen. Mutta nilkka ei reagoinut niihin positiivisesti, vaan treenit vain kipeyttivät nilkkaa entistä pahemmin. Elokuussa 2018, kun aloitin murtuman jälkeen kuntoutuksen, nilkka reagoi treeneihin positiivisesti. Vaikka nilkka oli silloinkin jäykkä ja kipeäkin, oli se aina seuraavana päivänä kuitenkin hieman parempi kuin edellisenä. Tammikuusta 2019 lähtien tilanne oli aivan toinen. Nilkka ei kestänyt yhtään rasitusta ja pienestäkin rasituksesta seurasi aina takapakki, jolloin nilkka oli edellistä päivää huonompi.

Laukkasin lääkärissä tämän takia useammankin kerran. Röntgen kuvista ei löytynyt mitään erityistä. Murtuma oli luutunut hyvään asentoon. Helmikuun lopulla päätin sitten mennä omalla kustannuksella magneettiin, koska halusin saada selvyyden asiaan. Magneetista paljastui paljon sellaista, mitä rtg kuva ei kertonut. Syndesmoosin nivelsiteessä oli vamma, samoin deltaligamentti oli osin revennyt. Peroneus brevis jänteessä oli osittainen split-repeämä. Taluksen kupolin lateraalinurkassa löytyi lievää ruston epätasaisuutta. TC-nivelessä lievä hydropsia.  Peroneus jännetupessa myös ödeemaa. Lievä plantaarifaskiitti.

Nämä kaikki oli mulle uusia löydöksiä ja varsinkin tuo rustopinnan lievä vaurio pisti miettimään.

Maaliskuun alussa päätin kokeilla nilkan totaalista lepuuttamista. Jätin kaikki muut kuin pakolliset kävelyt pois. Pidin jalkaa kotona saapasortoosissa reilun viikon verran. Jätin kaikki fysioterapiset harjoitteet pois. Jatkoin tätä noin viiden viikon ajan huhtikuun alkuun asti, jonka jälkeen kokeilen jälleen varovasti nilkan rasittamista. Nilkka oireili (ja oireilee edelleen) ehkä hieman vähemmän kuin tammi-helmikuussa, mutta merkittävää muutosta kohti parempaa ei ole tapahtunut edelleenkään.

Rustovauriostahan voi kehittyä nivelrikko? Lisäksi oirekuva tuntui liittyvän ainakin alkavaan nivelrikkoon. Rasituksessa nilkka nesteilee ja puutuu. Ulospäin näkyy lievää mutta ei merkittävää turvotusta. Eivätkö nämä ole alkavan nivelrikon oireita? Myös se että nilkka reagoi rasitukseen vain negatiivisesti voisi olla melkki alkavasta nivelrikosta.

Magneettikuvan katsonut ortopedi totesi kyseessä olevan rustovaurion, mutta ei nähnyt sen kehittymistä nivelrikoksi todennäköisenä. Mutta lääkärikin on erehtyväinen.

Luonnollisesti toivon että kyseessä on joku muu kuin nivelrikko, mutta vaihtoehdot alkavat kohta olla vähissä.  Epävarma
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu