Normaali aihe Pojasta polvet paremmiksi (Luettu 1 661 kertaa)
holokkipolovi
Nuorempi Nivelklubilainen
***
Poissa


Liike on l��ke!

Viestejä: 20
Liittynyt: 10.12.2018
Pojasta polvet paremmiksi
07.04.2019 klo 13:45:05
Tulosta viesti  
Itse olen saanut paljon henkistä tukea ja apua lukemalla  toisten kokemuksista tekonivel leikkauksista ja niistä toipumisista mm. tällä foorumilla niin pistänpä omatkin kokemukset jakoon. Kun tuota tekstiä tässä nyt näytti syntyvän, niin laitetaan omaan topikkiin.

Olen 56 vuotias mies, ja mulle vaihdettiin molemmat polvet kerralla maaliskuun alussa 2019

1. Johdanto eli alkupuhe

Useamman vuoden olen joutunut hyvästelemään harrastuksen kerrallaan ja miettinyt, että tässäkö tämä nyt sitten oli. Liki kymmenen vuotta sitten totesin että eipä näköjään tarvitse enää tässä elämässä jalkapalloa pelata. Sen jälkeen aina vuosi kerrallaan jotain lisää, ei pysty enää hölkkäämään edes pehmeällä pururadalla, kaukalopallo uraa yritettiin vielä 5 vuotta sitten jatkaa tähystämällä vasen polvi, 4 vuotta sitten Pogostan hiihdosta maaliviivalla tuli tippa silmään, kun  päällimmäisenä ajatuksena oli että se on sitten siinä. Vaellusreissut ja muu retkeily hiipunut pikkuhiljaa ja lopulta tilanne, että kun jalat huolellisesti teipattuna ja venyteltynä sai käytyä reippaammalla kävelylenkillä, meni sitten useampi viikko sohvalla maaten. Työreissuihin piti varautua polvituilla, teippauksilla ja särkylääkkeillä ja sen päälle taas viikonloppuna ei juuri postilaatikkoa pidemmälle tullut enää liikuttua.

Siitä hyvä tuuri, että työterveydessä sattui sen verran viksut lääkärit, että jo hyvissä ajoin osasivat neuvoa urapolun, kuinka nivelrikko etenee ja mitä sille missäkin vaiheessa on tehtävissä ja että  on myös asioita tehtävissä. Aluksi Arthrobalanssia, joka kahden pillerin päiväannoksella hävitti kivut puoleksi vuodeksi, sen jälkeen ei enää tehonnut, sen jälkeen cartexania, jolla ei mielestäni ollut juuri mitään tehoa. Seuraavana hyaluronaania molempiin polviin, joilla n. puoli vuotta kivut hieman pienempinä ja kävelylenkkeily taas mahdollista. Kolmannella kerralla ei enää tuostakaan ei enää juur hyötyä, jäljelle jäi enää motifene särkylääke, jolla kuurilla ja polvien teippauksella pystyi  jonkunlaisen liikkumiskyvyn säilyttämään muutaman päivän työreissulla, johon sisältyi matkustamista junalla/lentokoneella, jonkun verran kävelyä ja seisoskelua. Viikonloput taas lepäillen.  Punttisalilla on kuitenkin tullut käytyä useamman vuoden kohtuusäännöllisesti 1-2 krt vko. Punttisali on varmaan ehkä se paras apu minkä nivelrikon kanssa  kamppaileva voi itselleen saada ja hankkia. Sitä paitsi hyvä lihaskunto on todella tärkeä apu myös toipumisessa ja kuntoutumisessa leikkausten jälkeen.

Yhden älyttömän ehdotuksen sain työterveyden ortopedilta, ehdotteli nimittäin että pistetään sääriluut viistosti poikki polven alta ja tehdään ns. asennonkorjaus leikkaus. No se tuntui sen verran omituiselta ehdotukselta, että en edes harkinnut.  Pikkuhiljaa mielessäni aloin valmistautua siihen, että josko nyt olis aika laitattaa kokonaan uudet polvet.
« Viimeksi muokattu: 08.04.2019 klo 07:55:00 Kirjoittaja holokkipolovi »  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
holokkipolovi
Nuorempi Nivelklubilainen
***
Poissa


Liike on l��ke!

Viestejä: 20
Liittynyt: 10.12.2018
Re: Pojasta polvet paremmiksi
Vastaus #1 - 07.04.2019 klo 13:46:35
Tulosta viesti  
2. Konsultaatio sairaalassa

Työterveydestä pyysin lähetteen LPR:n keskussairaalaan, johon pääsin kohtuullisen nopeasti, mutta tarinatuokio lääkärin kanssa oli lähes veret seisauttava kokemus. Ylimielinen, töykeä, eikä oikeastaan  kuunnellut minua ollenkaan, puhui hieman puuta-heinää, eikä saatu oikestaan keskusteltua samalla  aaltopituudella ollenkaan.

Kun mulla nuo polvet oli aivan yhtä huonot  ja röntgen kuvissakin löydökset yhteneväiset, olin etukäteen valmistautunut ajatukseen, että leikataan molemmat samalla, ellei mitään estettä ole. Ja kun lääkärin kanssa halusin tästä keskustella, hän väitti ykskantaan, että kahden polven yhtaikaisesta leikkauksesta on kokonaan luovuttu, eikä niitä enää tehdä missään. Vähän hölmistyneenä koitin kysellä syitä miksi kahden yhtaikaisista leikkauksista on luovuttu, koska tuntui ihan yllätävältä, uudelta tiedolta ja että ainakin muutama ihan tekoniveliin erikoistunut sairaala mainostaa kotisivuillaan potilastarinoita, joissa ao. operaatioita tehty. Tohtorisetä ilmiselvästi ärsyyntyi lisäkyselyistäni ja selitti jostain amerikkalaisista tutkimuksista ja amerikkalaisista oikeustapauksista sekä lopulta käytti vertausta, että ennen vanhaan kun käytettiin raipparangaistuksia, niin kymmenestä raipaniskusta vielä selvisi selän kirvelyllä ja arvilla, mutta useammasta raipaniskusta jo piti sukulaisten ryhtyä hautapaikkaa kirkkoherralta kyselemään.

Hetki meni mietiskellessä, että mitä mulle just puhuttiin? Eli että olisiko jo epätodennäköistä että selviäisin tässä sairaalassa edes hengissä?

Jos jossain muualla työvoimapulasta kärsimättömällä alalla virkavastuulla puhelisi noin pehmoisia asiakkaille, niin saattaisi vaikka saada pikaylennyksen hallintohommiin käytännön töistä ja asiakaspalvelusta.   
Koitin kuitenkin vielä viritellä keskustelua, että millaisia niveliä käytetään ja onko jotain eroja toiminnoissa ja kestävyydessä eri malleilla.  Jostain hyllylaatikon pohjalta lopulta löysi keinonivelen osia ja loihe lausumaan että tällaisia me täällä asennellaan.  (Myöhimmin on paljastunut että malli oli n. 20 vuotta vanha, eikä sellaisia ole käytetty missään enää kymmeniin vuosiin)

Keinonivelhoitaja tyytyi naureskelemaan mulle, että olipas herra ylilääkäri tänään villillä ja vitsikkäällä päällä. Loppujen lopuksi hoitajalta sain huomattavasti enemmän tarpeellista tietoa ja ennen kaikkea asiallisia selvityksiä mieltäni vaivaaviin kysymyksiin.

Sen lisäksi, että LPR:ssä vanhempi setämies lääkärinä puhuu pehmoisia, kuulemani mukaan leikkaustoiminta pyörii paljolti keikkalääkäreiden voimin, eikä leikkaavasta lääkäristä ole ihan täyttä varmuutta, ennen kun makaa leikkauspöydällä.  Ei kerta kaikkiaan syntynyt minkäänlaista luottamusta ao. laitokseen tämän kokemuksen perusteella, vaikka aiemmin olen saanut hienoakin palvelua mm. olkapääoperaatiosta joku vuosi sitten.
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
holokkipolovi
Nuorempi Nivelklubilainen
***
Poissa


Liike on l��ke!

Viestejä: 20
Liittynyt: 10.12.2018
Re: Pojasta polvet paremmiksi
Vastaus #2 - 07.04.2019 klo 13:48:36
Tulosta viesti  
3. Uusi yritys, uudessa sairaalassa

Sen verran tuosta kohtaamisesta jäi mielen päälle, että ryhdyin paremmin ottamaan asioista selvää ihan itse. Lueskelin  netistä löytyviä artikkeleita, kyselin hieman mm. tälläkin foorumilla, soitin mm. Coxaan ja lopulta pikkusiskon suosituksesta pyysin työterveydestä lähetteen Mikkelin keskussairaalaan, joka onkin kohtuullisen hyvässä maineessa tekonivelasioissa. Ja saisinhan ainakin toisen, toivottavasti tällä kertaa asiallisen mielipiteen.

Käynti Mikkelissä oli aivan eri planeetalta. Ensin minua hieman jututti keinonivelhoitaja ja sen jälkeen kehotti, että:  ”istuppas siihen niin kohta lääkäri hakkoo sinut”  Siinä vaiheessa piti olla hieman varuillaan ja pidin toista kättä selän takana nyrkissä, että en minä ihan ilmasiksi turpiin ota ja hakatuksi tule ;O)

Tarinointi lääkärin kanssa oli erittäin asiallinen, asiat selviteltiin minulle huolellisesti ja kysymyksiini ynnä huolenaiheisiini vastattiin, sekä asiallisesti perusteltiin lääkärin näkemykset tuplaleikkauksen vaatimuksista vs. siihen että leikataan yksi jalka kerrallaan. Lisäksi luvattiin että hengissäkin useimmat ovat selvinneet ja omin jaloin taksiin pois lähtiessään nousseet.

Vaatimuksista jäi päällimmäisiksi mieleen että:
-      perusterve, ei sydänoireita yms. lääketieteellisiä esteitä
-      Motivaatio;  joutuuko vai pääseekö leikkaukseen?
-      Hyvä lihaskunto, etenkin käsivarret ja hartiat, jotta pienestä ylipainosta huolimatta pystyy itsensä pystyyn kampeamaan ja liikkumaan apuvälinein kun jalat ei vielä kanna.
-      Lonkat vielä sen verran hyvässä kunnossa, ettei polvien kuntoutuksen tuoma lisärasitus haittaa.
-      Muun elämän vaatimukset ja paineet: Onko vielä työelämässä? On tosiaan aivan eri asia olla vain kerran 3 kk sairaslomalla kuin 6 kk yhden vuoden aikana.
-      Kuntoutuminen, molemmat polvet yhtä aikaa vaiko vain yhden kuntoutus toisen hajallisen polven kanssa, itse pitää miettiä plussat ja mahdolliset haitat
-      Myös varoteltiin, että ensimmäiset viikot leikkauksen jälkeen kotona voivat olla todella rankkoja

Ihan ensimmäiseksi röntgenkuvien perusteella lääkäri totesi, että sitä on sitten tullut pelattua jalkapalloa enemmänkin?  Kuulemma ihan tyypilliset nivelrikkopolvet kaltaisteni nuorten miesten keskuudessa (56 v. on tekonivelpotilaaksi nuori ;0).

Nimittäin kun 80-luvulla ortopedin palvelut sisältyivät jalkapallon lisenssivakuutuksiin ihan kaikilla sarjatasoilla, niin sitäpä kaikki kynnelle kykenevät ortopedit käyttivät surutta hyväkseen. Kun mestaruussarjojen pelaajilla oli lähes muoti-ilmiönä ”tähystetyt polvet, niin eipä tarvinnut paljoa alasarjojen puulaakipelaajankaan polven kipuja tai rutinoita lääkärille valittaa, niin ohjattiin pikaisesti  ja ”varmuuden vuoksi” tähystykseen ja polvien puhdistukseen. Minultakin on molemmista polvista pariin kertaan höylätty nivelpintoja siistimmiksi ja poisteltu nivelkierukkaa. Kuulemma minun ikäisten entisten jalkapallon harrastelijoiden ammattitauti nyt, kun aikoinaan on tehty runsaasti noita tähystyksiä ”varmuuden vuoksi” ja useimmiten ihan turhaan ja siten pelkästään edistetty nivelrikon kehittymistä. Toki on mulla myös ihan verenperintönä saatu nivelrikkotaipumus, jota tuntuu jo olevan muuallakin kuin polvissa.

Kanssani käytiin läpi leikkaus suunnitelma tekonivelmalleineen, eikä mulle oikeastaan jäänyt mikään asia hirvittävästi askarruttamaan mieltä, leikkaava lääkärikin kirjattiin ylös ja leikkauspäivä sovittiin alustavasti saman tien reilun kuukauden päähän. Helpottunut olo ja pitkästä aikaa nukuin seuraavan yön syvää ja rauhallista unta. Iso stressikivi putosi sydämeltä.  Kun kyse on sen verran isosta asiasta,itse kullekin keinonivel leikkaukseen valmistautuvalle, toivon  ettei kenenkään kohdalle satu samanlaista ”palvelua”  kuin mitä Lappeenrannan keskussairaalassa minulle.


  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
holokkipolovi
Nuorempi Nivelklubilainen
***
Poissa


Liike on l��ke!

Viestejä: 20
Liittynyt: 10.12.2018
Re: Pojasta polvet paremmiksi
Vastaus #3 - 07.04.2019 klo 13:50:20
Tulosta viesti  
4. Operaatio Arthoplastia totalis - Leikkauspäivä ja sairaalavisiitti.

Vielä yksi käynti Mikkelissä ennen leikkausta ja tällä kertaa jouduinkin aluksi kätilön vastaanotolle ;O) Vaikka jo useamman kilon vuodenvaihteesta lukien olinkin saanut painoa pudotettua, niin varmaan mulla vatsa sen verran pömpötti, että siitä sekaannus? Ihan oikea hoitaja, mutta jossain vaiheessa tarinointia kertoi että on oikeastaan koulutukseltaan kätilö. ja kun hetken päästä odottelupenkillä istuskellessani sattui hyvä ystäväni soittamaan ja kysyi että missä olen joudanko juttelemaan, kerroin että polvilääkärille olin menossa, mutta kätilön vastaanotolle ohjattiin. Mitenhän tässä käy, pääsenkö keisarinleikkaukseen vaiko sittenkin polvileikkaukseen?

Edelleen kiitosten arvoista palvelua Mikkelissä, hoitajan sekä lääkärin kanssa käytiin läpi seikkaperäisesti operaation kulku, sekä kaikki muut tarpeelliset valmistautumisasiat. Leikkauksen aikataulu ja leikkauspäivä oli jo vahvistettu hieman aiemmin.

Leikkausta edeltävät 2  viikkoa ajattelin kuluttaa vanhat polvet loppuun. Kävin särkylääkkeiden voimalla useammalla hiihtolenkillä, pari kertaa rankemmalla punttitreenillä ja viimeisen viikon vietin metsätöissä,  kaivelemalla paksusta hangesta kesällä tehtyjä rankakasoja ja ajelemalla niitä moottorikelkalla tien varteen.

Vihdoin leikkauspäivä! Ei oikeastaan kamalasti ahdistanut eikä jännittänyt etukäteen, ainakin sain yöt nukuttua. Viimeiset 4 päivää ennen leikkausta olin kokonaan ilman minkäänlaista särkylääkettä, ihan siltä varalta että koko ajan muistaisin miksi olen menossa leikkaukseen ;O)

Aamulla tyttären kyydityksellä Mikkelin sairaalaan, viimehetken verikokeet ja odottelemaan vuoroani päivän toisena potilaana puolilta päivin. Lääkärin kanssa vielä arvottiin, että kumpi polvi leikataan ensin. Oikea mulla oli kipeämpi, mutta vasen kuulemma aavistuksen enemmän kuluneempi, joten vasempaan merkittiin järjestysnumero 1.

Itse leikkauksesta ei lääkepöhnässä jäänyt juuri muuta mieleen, kuin että ihan kovan päivätyön tuntui lääkäri joutuvan tekemään, pora vinkui, saha soi ja taltta paukkui ähkimisen ja puhkimisen säestyksellä. Polvet mulla oli kuulemma jykevät ja tiukat lihaksistoltaan ja nivelsiteiltään ja teettivät hieman normaalia enemmän tästä syystä töitä, jotta saatiin lumpio sekä muut roippeet siirreltyä sivulle. Sisäsyrjän nivelpinnat täysin rustottomat. Vasemmalta löysättiin hieman nivelsiteitä leikkaamalla, jotta saatu täydet liikeradat. Tämä kyllä tuntuukin nyt kuntoutellessa hieman erilaiselta ja joku arpikudos antaa hieman kipua polvea taivutellessa. Oikean puolen polvessa ei vastaavaa tunnu. Oikean puolen polvi oli identtisesti yhtä huonossa hapessa ja oikealle onkin näköjään tehty 3 senttiä pidempi avaus, jotta helpommin lumpio vedettyä sivulle. Vasen polvi vei aikaa n. 1½ tuntia ja oikea hieman alle tunnin. Triathlon CR-merkkiset uudet polvet (asennusohjeet: https://www.strykermeded.com/media/1165/triathlon-surgical-protocol.pdf )saatu siis paikoilleen. 9 mm muovit liukupintoina ja kotona mitattuna sentin olen kasvanut pituutta ;O)

Etukäteen varoiteltiin että alkuunsa kivut voivat olla kovat kun kaksi polvea leikattu kerralla ja kun pääsin petiin, niin aluksi taisin iltajukurtin ja lääkityksen jälkeen sammua kuin saunanlyhty ja ensimmäisen yön nukuin leikkausta varten puetussa ”avaruuspuvussa”. Seuraavana aamuna alkoi tunto niin sanotusti palautua ja pyysin heti tuomaan jäitä polvien peitoksi. Aika hyvin onnistuin jääpusseilla hoitamaan, siten ettei ihmeempää turvotusta päässyt polviin syntymään, ensimmäiset yötkin nukuin jääpussit polvissa.

Minulle laitettiin leikkauksessa epiduraalipuudutus alaselkään, mutta toisena yönä tuntui että ei ihan onnistunut. Olin kainalosta reisien puoleen väliin täysin tunnottomana, mutta povissa tuntui olevan tuntoa niin paljon, että ei riitä mikään lääkitys. Neulojen asentoa vähän vaihdettiin ja ainakin vasemman polven kivut helpottivat.
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
holokkipolovi
Nuorempi Nivelklubilainen
***
Poissa


Liike on l��ke!

Viestejä: 20
Liittynyt: 10.12.2018
Re: Pojasta polvet paremmiksi
Vastaus #4 - 07.04.2019 klo 13:52:01
Tulosta viesti  
4. Operaatio Arthoplastia totalis - Leikkauspäivä ja sairaalavisiitti.

Heti ensimmäisenä päivänä iltapäivästä komennettiin pystyyn ja kävelylle.  Vääntäydyin istumaan sängynlaidalle, sängyn säätö aivan yläasentoon ja siitä  jäykin polvin ja täysin tunnottomalla ja voimattomalla keskivartalolla, ankara käsinojapunnerrus ”tappimersun” ohjaimiin. Lujille otti, mutta onneksi ei turhaan ole tullut käytyä puntin nostossa. Ensimmäinen kävelylenkki kymmenen sentin askelilla n.  4 metrin matka huoneen ovelle ja takaisin. Seuraavana päivänä kävin jo käytävällä kääntymässä ja sitä seuraavana koko käytävän päästä päähän. Viikonloppuna ”lenkkeilin” jo ympäri sairaalaa, mutta edelleen vain ”tappimersulla”

Onneksi telkkarista tuli koko viikon ja viikonlopun ampumahiihtoa, murtomaahiihtoa, mäkihyppyä ja kaikenlaista muutakin urheilua, muuten olisi käynyt aika todella pitkäksi. Koskaan kun en ole opetellut tarpeettomasti makailemaan ja paikoillani olemaan.

Muutama hoitaja päivitteli sitä että molemmat polvet leikattu kerralla, mutta myös muutama sanoi, että niin hänkin tekisi. Alkupäivien rankkuutta ja tuskaani kuvaa hyvin myös viereiseen vuoteeseen tuotu välilevytyräpotilas, joka ei tuskiltaan ja kovasta lääkityksestä huolimatta pystynyt muuta kuin paikoillaan makaamaan. Aamulla katseli kun ähkin ja punnersin ”tappimersuni” kanssa seisomaan ja katsellessaan  totesi, että:  ”Minä kun luulin että minä olen se joka tässä huoneessa on kippee”  ja että: ”ihan hyvä mieli tulee katsellessa, kun jollain muullakin on vaikeeta ;O)”

Ensimmäisinä öinä tuli yöhoitajilta pyydettyä lisälääkitystä ihan kiintiöt täyteen. Vaikka lääke oli ihan tarpeeseen, kun ei kivuilta saanut kovin montaa kymmentä minuuttia kerrallaan, niin kolmantena aamuyönä tuli pieni paniikin tunne enkä oikein hahmottanut mikä on totta ja mikä ei, lisäksi alkoi kuulua ääniä ja näkyä asioita joista tiesin että ne eivät varmasti ole totta. Asettelin pöydälle tavaroita järjestykseen, suljin silmäni ja hetken päästä tarkastin ovatko vielä samassa järjestyksessä: puhelin vasemmalla, huulirasva keskellä ja juomamuki oikealla. Kun ne kestivät lopulta samassa järjestyksessä, niin siitä sitten päättelin että varmaan tämä sängyssä makaaminen polvet kipeinä on se todellisuus ja äsken totena pitämäni asiat enemmän tai vähemmän unihoureita.  Aamulla lääkityksen tarkistusta, eikä outoja asioita enää näkynyt.

Vaikka muuten voi sanoa että sain Mikkelissä osastolla erittäin hyvää hoitoa, niin yhtä asiaa pitää ihmetellä ja kritisoida: Mikä ihme siinä on että laktoosi ja maito, ja etenkin se ettei joku niitä voi syödä eikä juoda on edelleenkin muutamille ihmisille, jopa hoitoalan ammattilaisille aivan hämärän peitossa?  Moneen kertaan ja varsin selkeästi kerroin että maito ja vehnä ovat minulle sellaiset ruoka-aineet jotka eivät sovi. Maito laktooseineen ja laktoosittomuuksineen on täytä myrkkyä samoin vehnä, riippumatta onko siitä poistettu gluteenit kemiallisesti liottamalla vaiko ei. Eli jos ruoka on luontaisesti gluteenitonta niin se minulle kyllä sopii, mutta sen lisäksi voin mainiosti syödä esim. kauraa tai ruista. Pariin kertaan piti ruuat käydä vaihtamassa mm. maidoton makaroonilaatikko sekä yhtenä päivänä jälkiruuaksi tarkoitettu laktoositon kermajäätelö ;O).

Lääkkeiden kanssa oli myös hieman säätämistä, kun koitin selittää että lääkkeetkään ei saa sisältää laktoosia. Yksi hoitaja tokaisi, että lääkkeissä on laktoosia niin vähän että se ei kuulemma haittaa ja oli sitä mieltä että lääkkeitä ei nyt käydä vaihtamaan. Koitin selittää että on minulle ihan henkilökohtaista kokemusta sen verran, että ehkä voin yhden laktoosipillerin syödä ja selvitä siitä vatsavaivoilla ja normaalia hartaammin piereskelemällä, mutta jos syötät minulle useamman pillerin samana päivänä tai edes peräkkäisinä päivinä, niin muista ottaa vaippoja ja pesuliinoja aina käydessäsi mukaan, jotta saat veriset ripulit siivottua, minulla on jo nyt niin tukala olo tässä, että yhtään lisää en kaipaa. Kyllä ne sitten melko nopeasti löytyi sopivat pilleritkin, kun sain havainnollistettua asian.
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
holokkipolovi
Nuorempi Nivelklubilainen
***
Poissa


Liike on l��ke!

Viestejä: 20
Liittynyt: 10.12.2018
Re: Pojasta polvet paremmiksi
Vastaus #5 - 07.04.2019 klo 13:54:48
Tulosta viesti  
5. Kotiutus ja kuntouttaminen

Sairaalassa minua pidettiin keskiviikosta maanantaihin, eli 6 vrk. Viikonlopun juoksentelin tappimersulla pitkin käytäviä, mutta vasta maanantaina testattiin, pystynkö kyynärsauvoilla kävelemään ja selviydynkö portaista. Ja etenkin porraskävelyn onnistumisesta saan taas kiittää sitä että olin muistanut käydä punttisalilla ennen leikkausta.

Kotiutus maanantaina taksilla Mikkelistä Imatralle. Volkswagen Caddy pikkupakettiauto, jota invataksiksi ilettiin väittää ja johon jalkojen saaminen ensin sisään ja sitten ulos oli täyttä tuskaa ja 120 kilometrin istuminen yhtä h****ttiä. Useampi burana piti matkaeväinä popsia. Maanantaiaamun kävelyharjoitukset ja porrasjumppa, sekä tuskallinen kotiinkuljetus. Siinä resepti sille, että jalat olivat kotiin päästyä melkoisen turvoksissa ja kipu lähes sietämätön. Ehkä olisin tarvinnut rankan maanantaireenauksen päälle yhden toipumisyön vielä sairaalassa ennen kotiinkuljetusta sekä kotiinkuljetukseen vähän tilavamman auton.

Kotona huomasin heti alkuun, että valmiiksi askarrellut viiden sentin korotukset sängynjalkoihin ja nojatuoliin on aivan yhtä tyhjän kanssa, ei riitä polvien taipuminen, eikä voima punnertaa itseänsä pystyyn kyynärkepeillä sängyn laidalta. Ensimmäisenä yönä siis piti herätellä avustajaa muutamaan kertaan laittamaan kylmäpusseja polville sekä auttamaan käymään WC:ssä. 
Aamuyön tunteina syntyi ostoslista seuraavien päivien selviytymistä varten:

-      Routalevyä rautakaupasta, sängyn ja muutaman tuolin korotusten tekoon.
-      Jarrusukat, jotta saa pitoa jalan alle ja voi ponnistautua pystyyn kyynärsauvoja vasten
-      Sorsa, ettei tartte vähän väliä vessassa juosta, kun tuo pystyyn nousu sängystä on vielä sen verran vaativaa hommaa

Näillä eväillä ja viidentoista sentin korotukset sänkyyn sekä yhteen keittiön tuoliin ja yhteen olkkarin nojatuoliin. Hommasin isot ”kylmäpatjat” polvia varten, jotka voi tarvittaessa kietaista lähes koko polven ympäri ja pituus riittää vähän polven yläpuolelta melkein nilkoille.  Pitää kehua, että erinomainen hankinta, vaikka itse sanonkin.

Täytyy sanoa, ettei ensimmäinen viikko, eikä vielä toinenkaan  kotona olleet mitenkään helppoja. Voimakkaitakin kipuja, etenkin aamuyöstä, yöunet lyhimmillään parinkymmenen minuutin pätkiä, pää ei oikein antaisi tehdä jumppaliikkeitä, kun liike myös lisää kipua. Sitkeästi pari viikkoa ”täydellä lääkityksellä” ja kevyesti jumpaten muutaman kerran päivään. Toisella kotiviikolla aloin jaksaa jo seisoa hellan äärellä sen verran, että sain itselleni ruuan tehtyä.

2 viikkoa leikkauksesta ja tikit pois… jee, huomenna saunaan, oi onnenpäivää ;O)  Tikkien poiston jälkeisenä päivänä innostuin sovittelemaan itseäni kuntopyörän päälle ja hieman lonkilla avittamalla onnistuinkin muutaman minuutin polkimia pyörittämään. Saunassa jalat kohti kattoa ja intouduin venyttelemään kaikkia niitä lihaksia, joita jäykät polvet vain suinkin antoivat myöten, päälle kylmä suihku jaloille ja kivut tuntuivat kadonneen tyystin tiehensä.  Edellä mainittu liikunnan lisäys ja saunassa käynti kostautuivat sitten seuraavana yönä. Onnellisena nukahtamisen jälkeen todella sietämättömät kivut aamuyöstä ja seuraava päivä menikin sitten huilaillessa ja makoillessa, aivan kevyen jumpan ja jalkojen taivuttelun tein huomatakseni, että vaikka eilinen liikunta kostautui yöllä taipuvat polvet paljon paremmin kuin eilen.

Kontrollikäynti fyssarilla, 2½ viikkoa leikkauksesta, kyynärsauvoilla kulku sujuu vuorotahtiin, portaat menee ylös –alas kohtuullisen kätevästi, jopa ilman kaidetukea. Oikea polvi menee täysin suoraksi, vasemmassa muutaman asteen vajaus, taipuma 110 astetta molemmissa, eikä juur ollenkaan turvotusta.  Hieman lisää jumppa- ja venyttelyohjeita.

Kolmannella viikolla (leikkauksen jälkeen) oli aivan pakko vielä uusia Tradolan-resepti, ei millään pärjää pelkillä para-tabseilla ja ibumakseilla. Yöpöydän lootasta löytyineilla vanhoilla panacodeilla ei saa kun kissanp***n maun suuhunsa.

Kevätaurinko sulattanut jo sen verran pihateitä, että pakko lähteä ulos lenkille, ei jaksa enää sisällä ravata tuvassa takan ympäri. Vajaan kilometrin kierros korttelin ympäri kyynärsauvoilla! Melkosen hidasta hiihtämistä tämä kävely vielä tuntui olevan, mutta mieli virkistyi vaikka askel alkoi painaa melkotavalla viimeisellä sadalla metrillä. Seuraavana aamuna yllättävän hyvä olo, vaikka yösärkyä edelleen ihan kiitettävästi.  Heräsin jo kuudelta pirteänä kuin peipponen ja aamupalan, sekä aamujumpan jälkeen olin jo ennen kahdeksaa lenkillä ja ensimmäistä kertaa ilman kyynärsauvoja, korttelin ympäri pelkillä kävelysauvoilla. Tähän oikeastaan hylkäsin kyynärkepit kokonaan, sängystä ja tuolista pääsee ylös jo ilman keppejä, hidas kävelykin alkaa jo hämäävästi näyttää normaalilta. Tyttären sanoin: ” paremminhan sinä nyt jo kävelet, kun pariin vuoteen ennen leikkaukseen menoa”.  No jep, olihan se aika-ajoin melkosta ossiosbourn-köpöttelyä ja tasamaan hiihtoa huonompina päivinä.
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
holokkipolovi
Nuorempi Nivelklubilainen
***
Poissa


Liike on l��ke!

Viestejä: 20
Liittynyt: 10.12.2018
Re: Pojasta polvet paremmiksi
Vastaus #6 - 07.04.2019 klo 13:56:58
Tulosta viesti  
5. Kotiutus ja kuntouttaminen

Nyt on takana 4½ viikkoa leikkauksesta, kuntopyörän polkeminen sujuu jo melko hyvin ja koitan polkea useampia (3-4) kertaa 10-15 minuutin rupeamia päivittäin, pisin kävelysauvalenkki  jo reilut 4 kilometriä. Nyt kun viimeinen pilleri eilen illalla syöty kolmiolääkkeitä, ajattelin kokeilla autolla ajoa.  Jalat jo kyllä taipuu riittävästi, ehkä jos kipuja äkkiliikkeissä (joita on tullut välteltyä) ilmenee, niin siitä voisi vielä olla haittaa autoiluun.

Sitä mukaa kun kivut hieman polvissa hellittää on pakaralihakset ja alaselkä lujilla. Yksi yö meni valvoessa kun koko alaselkä ja pakarat tuntuivat olevan aivan tulessa. Onneksi hieman saa helpotusta kun polvet taipuvat paremmin ja pystyy edes vähän pakaroita venyttelemään.

Muutamaan kertaan aina aamuyöllä epätoivo valtaa mieltä, kun kivut pukkaavat päälle. Mutta kyllä tässä koko ajan kuitenkin on eteenpäin menty, liikkuvuus paranee ja yöllä saa jo nukuttua jopa reilut kolmekin tuntia kerrallaan.

  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
holokkipolovi
Nuorempi Nivelklubilainen
***
Poissa


Liike on l��ke!

Viestejä: 20
Liittynyt: 10.12.2018
Re: Pojasta polvet paremmiksi
Vastaus #7 - 07.04.2019 klo 13:58:18
Tulosta viesti  
6. Välitilinpäätös

Päivääkään en vaihtaisi pois, enkä toisella tavalla tekisi. Vaikka kahden polven yhtaikainen leikkaus onkin rankka kokemus, niin kauhulla ajattelen, että jos oliskin leikattu vain toinen ja vajaan puolen vuoden sisään olisi sama homma uudelleen edessä.

Valintani ja päätökseni hakeutua Mikkelin keskussairaalaan oli ehdottomasti oikea. Toistaiseksi olen enemmän kuin tyytyväinen saamaani palveluun. Siihen miten minua leikkaukseen valmisteltiin, miten leikkaus sujui ja siihen miten minua osastolla hoidettiin. Jos joku asianosainen sattuu tämän lukemaan, niin kiitos, ihan isoilla kirjaimilla.
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Sopuli
Nivelklubin superaktiivijäsen
*****
Poissa



Viestejä: 6 183
Sijainti: Mansesta nääs!
Liittynyt: 30.09.2008
Re: Pojasta polvet paremmiksi
Vastaus #8 - 08.04.2019 klo 15:47:08
Tulosta viesti  
Lähetä sille ensimmäiselle lääkärille kortti, että yllätys yllätys, molemmat polvet leikattiin samalla kertaa eikä tarvittu edes hautapaikkaa!
  

Nivelrikko, molempiin lonkkiin Anthology metalli/metalli kokoproteesit Coxassa elokuussa 2008
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
holokkipolovi
Nuorempi Nivelklubilainen
***
Poissa


Liike on l��ke!

Viestejä: 20
Liittynyt: 10.12.2018
Re: Pojasta polvet paremmiksi
Vastaus #9 - 10.04.2019 klo 12:58:46
Tulosta viesti  
Sovin Mikkelissä, että käyn sitten jälkikontrollissa Etelä-Karjalan keskussairaalassa ja todennäköisenä vaarana on että menen sitten tämän aiemmin tapaamani setätohtorin vastaanotolle ;O)  Vaikka jo olen hieman antanut palautetta tekonivelhoitajan kautta, niin eiköhän se siitä suju.

Hieman jatkopäivitystä ja vinkkiä, jos joku askartelee samojen asioiden kanssa.
Reilu 5 vko leikkauksesta ja kävin taas fysioterapeutilla; taipumat karvan auki 120 asetta ja oikeassa povessa muutaman asteen suoristumavajaus. Eli hyvin edellä tavoitearvoja. Fyssarilla väänneltiin, käänneltiin ja jumpattiin hieman rajummin ja jatkoin vielä illalla kotona.

Siitäkös polvet innostuivat turvottelemaan ja jomottelemaan. Ahkerasta kylmähoidosta (illalla ja myös yöllä) huolimatta kohtuullisen vähäuninen ja tuskainen yö. Seuraava päivä menikin väsyneenä hiljaa hiipiessä ja kylmäpusseja polvilla pidellen, mutta edelleen polvia tuppasi kuumottamaan ja tunsin, että nestettä kertyy niin että nahkoja tiukkaa.

Illalla sitten tuli mieleen, että mullahan on piironginloota pullollaan kinesioteippirullia ja on olemassa sellanenkin teippaus kun lymfateippaus, jolla nimenomaan on tarkotus saada vähän nesteitä liikkeelle, jos raajoja turvottaa.

Pidin illalla edelleen ahkerasti kylmää polvilla ja askartelin teipisitä mustekalat ja teippasin polvien sivut. Oikeastaan heti tuntui paljon paremmalta ja nukuinkin seuraavana yönä tähänastiset ennätysunet, iltakymmenestä aamukahdeksaan. Pari kertaa heräilin kylkeä kääntelemään ja parempaa asentoa etsimään, mutta ilman lisäkipulääkkeitä nukahdin vartin pyörimisen jälkeen aina uudelleen. Aamulla senverran kivuton ja virkeä olo, että päätin puolittaa paratabsiannokset, eikä ibumaksiakaan tunnu juur tarvitsevan enää avittamaan.

Varmaan ahkerampi kylmähoito tehosi myös, mutta ehdottomasti kannattaa kokeilla lymfateippausta teippausta vähentämään turvotusta ja siten samalla myös kipuja.
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
peksa
Nivelklubin kirjoittaja
*
Poissa


ei omaa tekstiä

Viestejä: 74
Liittynyt: 15.09.2003
Re: Pojasta polvet paremmiksi
Vastaus #10 - 11.04.2019 klo 20:06:35
Tulosta viesti  
No sullahan on poloven kuluma jo hyvässä jamassa:D
Itse ajattelin leikkauksen jälkeen, että en olis kyllä selvinnyt, jos molemmat jalat olis käsitelty. Sen verran kovaa oli kipu ja jalka tönkkönä.
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
maller
Aktiiviklubilainen
***
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 898
Liittynyt: 18.03.2010
Re: Pojasta polvet paremmiksi
Vastaus #11 - 11.04.2019 klo 21:10:18
Tulosta viesti  
Bravo !holokkipolovi poloville ja teippauksille !

Vielä 6 vuoden jälkeen uusintaleikattu polveni turpoilee vähän rajumman liikunnan jälkeen, jolloin lääkkeiden sijaan vedän just noita kiemuraisia kinesioteippauksia. Aloitan reiden puolelta ja kiemuroin siitä alaspäin polven alle yläpohkeeseen asti.

3-5 kiemuraa, ja polvet aamulla ok.

  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
holokkipolovi
Nuorempi Nivelklubilainen
***
Poissa


Liike on l��ke!

Viestejä: 20
Liittynyt: 10.12.2018
Re: Pojasta polvet paremmiksi
Vastaus #12 - 24.04.2019 klo 08:45:51
Tulosta viesti  
Jatkoa välitilinpäätökseen

Tänään uudet polvet täyttivät 7 viikkoa ja vaikka tässä välillä on tuskaillut kuntoutumisen hitautta, yökipuja ja unenpuutetta, niin kokolailla hyvin on kuitenkin mennyt. Tällä haavaa viimeinen fyssarilla käynti, jossa käytiin läpi uusia jumppaohjeita ja todettiin että molemmat polvet menee suoriksi ja taipuvatkin reilut 120 astetta, eli alkavat jo olla normaaliksi luokiltavassa toimintakunnossa. Varmaan vielä taipuminen lisääntyy, mutta kuulemma 130 astetta alkaa olla maksimi mitä ylipäätään voi tekopolvilta odottaa ja mulla jalkojen lihakset ottaa jo aiemmin vastaan.

Fyssari totesi että minun kohdalla näyttää ja tuntuu siltä, että molempien polvien yhtäaikainen leikkaus on ollut ihan oikea valinta ja kuntoutuminen mennyt tähän asti suorastaan erinomaisen hyvin. Hyvin monella jalat eivät vielä suoristu kokonaan tässä vaiheessa ja on yleistä, ettei  taivu vielä 7 vkon kohdalla paljoa yli sadan asteen.  Varoitteli kuitenkin, että maltti pitää säilyttää ja jalkojen kadonnutta lihaskuntoa palautella pikkuhiljaa ja että kuntousta pitää varautua jatkamaan, vähintään vuoden verran. Eikä kuntoutuminen aina ole suoraviivaista, vaan kovempiakin kiputiloja saattaa tulla vastaan vielä kuukausien päästä.

Ilmeisesti se kun leikataan molemmat polvet samalla kertaa, avittaa ja nopeuttaa ensimmäisten viikkojen ja kuukausien toimintakyvyn palautumista. Kun ei ole sitä toista terveempää tai ainakin leikkaamatonta jalkaa avittamassa vaan on yksinkertaisesti aina punnerrettava pystyyn molemmilla jaloilla, eikä muutenkaan liikkumisessa voi sääliä kumpaakaan jalkaa, vaan molemmat on laitettava töihin jos liikkeelle tekee mieli.  Ensimmäiset viikot tuplaleikkaus tekee varmasti rankemmaksi

Se tässä kuntoutumisjumppailussa on ristiriitaista, että normaalisti kun polvia pakottaa ja pohkeet on jumissa, pää käskee oikaisemaan itsensä sohvalle ja lepäilemään. Nyt on otettava särkylääkettä ja ryhdyttävä jumppailemaan.

6-7 viikkojen välillä muutos on mulla ollut melko dramaattinen ja yhtäkkinen; kivut ovat huvenneet sen verran olemattomiin, että päiväsaikaan ei hetkittäin edes muista, että polvet on hiljan leikattu. Yöjomotusta on edelleen, etenkin aamuyöllä ilmeisesti pakkaa nestettä jalkoihin, polvia kiristää ja tuntuu ettei suoristu, eikä koukistu sekä pohkeet tuntuu olevan tönkköinä ja täysin maitohapoilla. Vartin jumpalla ja venyttelyllä olen päässyt takaisin unten maille ja unta tulee parilla heräämisellä reilut 8 tuntia yössä, mikä mulle tuntuu erinomaisen hyvältä.  Aamukahvikupillisen jälkeen puolen tunnin jumppa ja 15 minuuttia kuntopyörällä, niin jalat elpyy toimintakuntoon päiväksi. Kipulääkkeittä olen nyt ollut päiväsaikaan kokonaan, mutta yöksi, ihan varmuuden vuoksi  vielä ottanut parasetamolia 500 mg illalla ja aamuyöllä toisen. Muuten alkaa jo pärjätä.

Mutta ettei ihan liian ruusuista kuvaa tulisi, niin ei tässä vielä mitenkään täysin toipuneita olla. Kävelyvauhti ja askelpituus on n. 60% normaalista ja kyllä nuo polvet kipuilevat ja turpoilevat edelleen päivälläkin ja vaativat jääpusseja sekä itsehierontaa vielä päivittäin.

Ainoan suuremman kiusan tuntuu nyt tekevän kesäntulo, pihatöitä ja muita kevätpuuhia kun omakotiasujalle olis tarjolla ihan kiitettävästi, mutta ei se toimintakyky vielä ihan kaikkea anna tehdä. Tärkeimmistä piti aloittaa, eli kävin satamassa tarkistamassa miten vene on talvehtinut, seuraavaksi  laitoin moottoripyörän tulille ja kävin muutaman tunnin ilokilometrilenkin päristelemässä. Muut tylsät pihanraivaukset ja rapsuttelut saa vielä odotella.
« Viimeksi muokattu: 24.04.2019 klo 13:23:22 Kirjoittaja holokkipolovi »  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
maller
Aktiiviklubilainen
***
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 898
Liittynyt: 18.03.2010
Re: Pojasta polvet paremmiksi
Vastaus #13 - 24.04.2019 klo 21:18:39
Tulosta viesti  
Hei!  tuli mieleen - oletko lukenut Tuula Vainikaisen "Nivelkirjan"?
Kertomus molempien polvien yhtäaikaisesta operaatiosta ja siitä, miten toipuminen meni.
Varmaan jokainen tapaus on erilainen tässäkin asiassa.

Kun aikoinaan otin kirurgin kanssa puheeksi tuplaleikkauksen, en pannut hanttiin hänen ehdottaessaan erillisiä.
10 kuukauden väli oli sopiva.
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Tiplu
Nivelklubin tulokas
*
Poissa


Jospa tää tästä

Viestejä: 3
Sijainti: Kausala
Liittynyt: 01.04.2019
Re: Pojasta polvet paremmiksi
Vastaus #14 - 03.05.2019 klo 19:02:56
Tulosta viesti  
Minulle laitettiin 12.3. toiseen polveen tekonivel Päijät-Hämeen keskussairaalassa ja kävelin yhden kepin kanssa helposti jo seuraavana päivänä. Yksi ongelma vaan on; jalka ei ole lähtenyt taipumaan kovasta venyttelystä ym. jumpasta huolimatta. Narkoosimobilisaatiota ei luvattu tehdä ja taitaa olla työkyvyttömyyseläke seuraava vaihe kun leikkausta jouduin puoli vuotta odottamaan ja ne 300 sairauslomapäivää tulevat heinäkuussa täyteen.
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
holokkipolovi
Nuorempi Nivelklubilainen
***
Poissa


Liike on l��ke!

Viestejä: 20
Liittynyt: 10.12.2018
Re: Pojasta polvet paremmiksi
Vastaus #15 - 11.06.2019 klo 15:47:04
Tulosta viesti  
7. Lopun alku, eli tässä nyt mennään

3 kk “lopputarkastus” käyty ja koettu. Kävin samalla tohtorilla joka alkuunsa epäili, että en selviä hengissä molempien polvien yhtäaikaisesta leikkauksesta. Etukäteen ajattelin, että jos mulla ilmenee jotain erityisiä ongelmia, niin vaihdan lääkäriä.  Ihan asiallinen käynti, tosin jossain vaiheessa hokasi, että olen käynyt hänen luonaan aiemmin ja puhui hetken jotain samoja sekavia raipparangaistuksia ja amerikkalaisia oikeustapauksia, miksi hän ei tee yhtäaikaisia leikkauksia, mutta ei siitä sen enempää.

Pitänee sanoa, että hyvin on mennyt ja vastaan tulleet ”ongelmat” enemmän tai vähemmän normaaleja asioita.

Liikunnan ja liikkumisen lisääntyminen on tuonut mukanaan vaivoja, jotka johtunevat pääasiassa parin kuukauden joutenolon aiheuttamasta lihasheikotuksesta jaloissa, alaselässä ja vatsalihaksissa. Huolimatta siitä, että on kohtuutunnollisesti jumppaillut pari ensimmäistä kuukautta, niin on liikkumiseen tarkotetussa lihasvoimassa käynyt kato. Lisäksihän seisonta ja kävelyasento muuttuu, kun jalkojen asento korjaantuu, joten sekin vaatii uuden tottumisensa.  Samoin kun ei se kävely ole alkuunsa aivan normaalia, vaatii sekin veronsa, ennen kuin siihen sopeutuu.

Oikean jalkapöydän kipu lopetti lenkkeilyn viikoksi, alaselkä ja pakarat ovat olleet ajoittaan kuin tulessa. Oikean pakaran iskiashermoa jumittaa ja lantiota sekä lonkkia täytyy päivittäin venytellä. Kun pari ensimmäistä kuukautta on saanut keskittyä pelkästään siihen, että polvet taipuu ja suoristuu, on kolmannen kuukauden keskittyminen kohdistettava selkään, vatsaan, lantioon ja pakaroihin, puhumattakaan niska-hartia seudun jumppailun tärkeydestä.

Päänuppi alkoi 2.5 kk:n kohdalla myös kapinoida jokapäiväistä kuntoutusta vastaan. Alkoi tulla aamuisin mieleen, että eikö tämä jo ala riittää, eikö vaan voi nyt maata tässä sohvalla tämän päivän?  Piakkoin kyllä sitten huomaa, että yli päivän kestävä laiskuus kostautuu yösärkyinä ja polvien jäykistymisenä.
Samaan aikaan, n. 2.5 kk leikkauksesta on alkanut olla päivittäin hetkiä, että leikatut polvet eivät ole koko ajan mielessä.

Kävelyä, etenkin hieman reippaampaa pitää oikein harjoitella, siinä tuntuu vielä että ei nämä polvet aivan omat ole. Vasen polvi on tällä hetkellä jo melko lailla hyvässä toimintakunnossa, oikea tuntuu hieman turvottelevan ja jäykistyvän välillä. Oikeaa polvea näköjään rupeaa huomaamattaan varomaan ja hieman ontumaan, ellei siihen kiinnitä liikkuessa huomiota. Maastossa ja poluilla (kevyt) tarpominen tuntuu tekevän erityisen hyvää sekä sielulle että riutuneelle ruumiille pattipolvineen.

3 kk:n kohdalla paluu töihin ja samaan aikaan olen lopettanut särkylääkkeet lähes kokonaan. Siirtynyt tarveharkintaan, jos on odotettavissa joku vähän rasittavampi päivä tahi reissu, niin siihen varaudun parilla pillerillä etukäteen.

Työpäivän kahvitauoilla täytyy välillä livahtaa porraskäytävän puolelle jumppaamaan pari kerrosta ylös ja takaisin alas, hetken oikoa jalkoja ja taas jaksaa istua työpöydän ääteen tunniksi.

Yösäryt ovat myös jo jääneet kokolailla historiaan.

  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
holokkipolovi
Nuorempi Nivelklubilainen
***
Poissa


Liike on l��ke!

Viestejä: 20
Liittynyt: 10.12.2018
Re: Pojasta polvet paremmiksi
Vastaus #16 - 08.08.2019 klo 15:36:05
Tulosta viesti  
8. Loppuelämän ensimmäinen väliraportti, eli ensimmäisen kesäloman jälkeisiä tunnelmia. Reilu 5 kk leikkauksesta

Kesä meni kolisten ja pitkään aikaan en ole ollut yhtä kipeä kuin nyt! Mutta ei se johdu enää varsinaisesti polvileikkauksesta vaan juuri kesäloman jälkeen aloitetusta punttisaliharrastuksesta. Ei ole nyt sellaista lihasta johon ei koske ;O)

Kesäloman reissuilla tuli huomattua että vaikka leikkauksen jälkeistä kuntoutusjumppaa ja kuntopyörän polkemista on tullut harrastettua kohtuullisen ahkerasti, niin kylläpä on lihasvoima kadonnut jaloista, alaselästä ja vatsalihaksista. Hartioissa ja käsivarsissa on voimat paremmin säilyneet, kun niillä on luonnollisesti kompensoinut jalkoja kun on tarvinnut pystyyn itsensä kammeta.

Viikon kalareissu Norjaan heinäkuussa paljasti, että kun suolla on mätäs tai kivi, korkeudeltaan yli 40 senttiä ja johon pitäisi yhdellä jalalla pystyä ponnistamaan, kun toisen jalan alla ei ole kovaa maata, niin eipä onnistu! Ei kerta kaikkiaan ole voimaa.

Useamman sadan  kilometrin moottoripyöräreissu taas paljasti, että vatsa- ja selkälihakset on päässet totaaliseen rapakuntoon.

Näin jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt aloittaa punttisalilla käynti heti 3 kk tarkastuksen jälkeen, mutta kun kesä iskee päälle kaikkine kiireineen, ja helteellä on hiki muutenkin, niin eipä sitten tullut aiemmin aloitettua. Parempi myöhään kun ei silloinkaan ja hyvältähän tuo tuntuu. Tein maastavetoja aluksi hyvin pienillä painoilla ja sitten lisäsin painoja voimien mukaan. Molemmat takareidet kramppiin ;O) mutta onneksi ei pahasti. Muuten ihan normaalisti pystyy salitreenin jo tekemään, mutta n. 1/3 niistä painoista ja tehoista, joita käytin helmikuussa ennen leikkausta. Ylätalja ja penkkipunnerrus toki pois lukien, niistä ei ole voimat hävinneet.

Polvet kyllä paukkuu ja rutisee ihan niin kuin ennen vanhaan nivelrikon pahenemista odotellessa, tosin aika lievästi, mutta kuitenkin. Joskus olen herännyt yöllä jalka koukussa (useimmiten oikea) ja tuntuu, että eihän tätä saa enää suoraksi, mutta muutama lievästi kivulias ojennus ja koukistus, niin on sillä helpottanut. Muita kipuoireita polvista ei enää varsinaistesti ole ollut.

Toki polvissa keinonivel tuntuu ja jossain toisessa topikissa osuvasti kuvattiin, että tuntuu kuin olisi vanne polven ympärillä. Ja tuo vanne kyllä tuntee herkästi vähäisenkin nesteen kertymisen jaloissa, mutta onneksi ei mitään pahempaa, joka ei viiden minuutin kuntopyöräpolkaisulla tai saunalla ja kylmällä suihkulla tokenisi.

Muuten olo on hyvä ja kävelyvauhtikin lisääntyy päivä päivältä, nyt alkaa jo kestää nuorten työkavereiden vauhdissa kylän raittia tampatessa. Tuotakin, eli nopeampirytmistä kävelyä on pitänyt ihan erikseen treenata. Muutaman juoksu (hidas hölkkä) askelenkin olen kokeeksi pehmeällä pururadalla ottanut, eikä ole ihan pois suljettua asia, että vielä joskus voisi lyhyemmän pätkän lenkistä hölkkäillä. Hiihtokauden alkua odottelen uudella innolla.

Särkylääkkeitä ei ole tarvinnut kesäkuun alun jälkeen syödä. Pidemmillä auto- ja moottoripyöräilymatkoilla pitää edelleen parin sadan kilometrin välein vähän voimistella ja hyppelehtiä, samoin kun työpaikalla olen pari kertaa päivässä livahtanut käytävään ja kävellyt pari kerrosta portaita ylös ja alas. Pidemmän istumisen jälkeen kun nousee pystyyn, niin hetken saa koipia oikoa, ennen kuin ihan normaalisti pystyy kävelemään.

Taitaa tämä polvien kuntoutus ja kunnossapito olla loppuelämän mittainen projekti, jossa pidempi laiskottelu kostautuu helposti ja liikunnan säännöllisyys palkitaan parempana olona automaattisesti.
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
maller
Aktiiviklubilainen
***
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 898
Liittynyt: 18.03.2010
Re: Pojasta polvet paremmiksi
Vastaus #17 - 09.08.2019 klo 15:15:40
Tulosta viesti  
Neljä polvileikkausta kokeneena:

Vuoden päästä leikkauksesta
- onko leikkaus ylipäätään onnistunut

Loppuelämä
- keinonivel ei vastaa omaa alkuperäistä, tervettä

Yksi urheiluvamma, kaksi polven keinoniveltä ja toiseen uusintaleikkaus
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
holokkipolovi
Nuorempi Nivelklubilainen
***
Poissa


Liike on l��ke!

Viestejä: 20
Liittynyt: 10.12.2018
Re: Pojasta polvet paremmiksi
Vastaus #18 - 12.08.2019 klo 09:38:32
Tulosta viesti  
maller kirjoitti 09.08.2019 klo 15:15:40:
Neljä polvileikkausta kokeneena:

Vuoden päästä leikkauksesta
- onko leikkaus ylipäätään onnistunut

Loppuelämä
- keinonivel ei vastaa omaa alkuperäistä, tervettä

Yksi urheiluvamma, kaksi polven keinoniveltä ja toiseen uusintaleikkaus


Eipä toki vastaa tervettä alkuperäistä, mutta omalta kohdalta olen jo ollut pari kuukautta paremmassa tilanteessa kuin vuosi sitten, eli ennen leikkausta. Paljon parempi kuitenkin kuin alkuperäinen loppuun kulutettu.

Nyt pystyn käymään kävelylenkillä useampana perättäisenä päivänä ja ihan ilman särkylääkkeitä, eikä tarvitse viikon särkylääkekuurilla varautua työmatkoihin tai muihinkaan menoihin, joissa joutuu kivisiä katuja tallomaan. Eli tavoitteen "toimintakyvyn parantuminen" suhteen voi jo sanoa operaation onnistuneen.

Kyllä kuitenkin pitää itselleen aika-ajoin muistuttaa, että mikä oli tilanne ennen leikkausta ja missä ollaan nyt, sillä onhan tässä näiden uusien polvien kanssa opettelua eläämään koko ajan. Mm. tunnottomat alueet polvien sivussa, ajottainen jäykkyys ja siitä seuraavat kiputilat (menee ohi, kunhan hetken voimistelee) jne... Sormia pidän jatkuvasti ristissä jotta ei mitään takapakkia tai komplikaatioita tulisikaan.

Mikä sulla oli syynä uusintaleikkaukseen?
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
maller
Aktiiviklubilainen
***
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 898
Liittynyt: 18.03.2010
Re: Pojasta polvet paremmiksi
Vastaus #19 - 20.08.2019 klo 18:08:05
Tulosta viesti  
Kirurgilta "jäänyt" lumpio pinnoittamatta. Ilmeni tasan 2 vuotta keinonivel leikkauksesta kivun lisääntymisesta niin, ettei auton vaihteen käsittely enää onnistunut.
Syyn selville saamiseen oli kiven takana. Kalliita tutkimuksia.
Samanpituinen leikkaushaava kuin alkujaan ja samat kivut ja kärsimykset.

Tein potilasvahinkoilmoituksen, tuli bumerangina takaisin.
Eka polven oli leikannut kokenut ammattilainen, jonka leikkaus suunnitelmassa jo oli lumpion pinnoitus.

Kirurgien töppäykset usein hoitaa hauturi...
Tässä tapauksessa sen ensimmäisen polven leikkaaja.
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
1903
Nivelklubin tulokas
*
Poissa


Liike on l��ke!

Viestejä: 8
Liittynyt: 01.02.2019
Re: Pojasta polvet paremmiksi
Vastaus #20 - 20.10.2019 klo 14:11:33
Tulosta viesti  
Erikoista, että potilasvahinko ei mennyt läpi. Varmaan olet laittanut uuden vireille!
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
golfaaja
Nuorempi Nivelklubilainen
***
Poissa


Liike on l��ke!

Viestejä: 22
Sijainti: Vantaa
Liittynyt: 23.08.2016
Re: Pojasta polvet paremmiksi
Vastaus #21 - 20.10.2019 klo 20:55:00
Tulosta viesti  
Potilasvahinko ilmoituksen tekeminen siitä, että lumpio jätetty pinnoittamatta on melko turha toimi
1. Patella eli lumpio pinnoitetaan yleisesti ainoastaan silloin kun sen rustopinta on merkittävästi kulunut. Patella pinnoitetaan Suomessa alle 10% polven tekonivelleikkauksista ja ei se jää keneltäkään ”vahingossa” pinnoittamatta vaan kuuluu normaaliin yleisesti hyväksyttyyn toimintaan.
2. Useimmiten syy leikkauksen jälkeiseen polven kipuiluun johtuu jostain muusta kuin patellan pinnoittamatta jättämisessä ja siksi pelkällä patella pinnoituksella harvoin saadaan apua ja vaivat jatkuvat vielä uusintaleikkauksen jälkeenkin. Jos selkeää syytä polven kipuiluun ei pystytä paikantamaan, niin uusintaleikkauksella harvoin saavutetaan toivottua apua.
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
maller
Aktiiviklubilainen
***
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 898
Liittynyt: 18.03.2010
Re: Pojasta polvet paremmiksi
Vastaus #22 - 26.10.2019 klo 13:29:38
Tulosta viesti  
Tässä minun tapauksessani oli reumaatikon polvi.
Ensimmäisen polven leikkasi kokenut "pitkänlinjan"kirurgi, joka jo leikkaussuunnitelmaan laittoi patellan pinnoituksen. Oli ja on leikannut reumaatikkoja hyvällä menestyksellä. Tiesi, että tämä tauti syövyttää koko ajan tiettyjä nivelpintoja.

En saanut pyynnöstäni huolimatta samaa kirurgia toisen polven operointiin "kustannussyistä" !! Kustannukset moninkertaistuivat, kun kalliilla tutkimuksilla etsittiin kivun syytä. Patellastahan se löytyi.

Kun tein potilasvahinkoilmoitusta, kuulin jo, ettei varmastikaan mene läpi. Tein kuitenkin ; olin sen verran vielä kivuissani toipilaana, että sinniä siihenkin löytyi. Vihainen

P.S: korjausleikkauksen teki eka polven leikannut kirurgi. Kustannuksista ei puhuttu enää mitään...



  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu