Minulla on polvi oireillut jo muutaman vuoden. Lonkat olivat kuitenkin paljon huonommat. Ennen lonkan leikkausta kysyin ortopedilta, voisiko polvi siinä parantua, siis kivut poistua. Sain painokkaan vastauksen, että niillä on ihan eri mekaniikka ja siis ei. No, polvihan tulikin lonkan leikkauksesta hurjan paljon huonommaksi, jatkuvasti lukossa eikä kestä kävelyä, portaista puhumattakaan. Jälkitarkastuksessa otin asian taas esiin ja sain vastaukseksi, että odotetaan puoli vuotta, mikäli asennonmuutosta olisi tapahtunut.
Puolta vuotta en voinut odottaa, kun sitä mukaa kun lonkka on parantunut, polvi on tullut yhä mahdottomammaksi. Lopulta nyt 4 kk lonkan leikkauksesta olin ortopedillä, joka laittoi lähetteen polven leikkaukseen. Olin asian kulusta alkuun tosi ymmälläni, mutta kun nyt jälkeenpäin olen kelannut hänen käytöstään, se oli ihan suoraviivaista, siitä puuttui vain kaksi vaihetta: kertoa potilaalle että hänellä on nivelrikko (käy ilmi lähetteestä; työterveyslääkäri epäili myös kierukkavammaa lukittumisen vuoksi) ja selostaa hoitovaihtoehdot sekä ehdottaa/suositella/määrätä niistä jotakin. Sen sijaan hän vaati minua päättämään, leikataanko. No, sen jälkeen hän kyllä sanoi, että "voithan syödä kipulääkkeitä ja koittaa kävellä."
On tosi harmillista, ettei leikattua niveltä voi harjoittaa kunnolla toisen nivelen kipujen vuoksi. Tuntuu, että menee vähän kuin hukkaan se vaivalla hankittu tekonivel.
|