Hei, lonkkaleikkauksesta alkaa olla n. 11 viikkoa ja toipumista sekoittaa kipeä polvi. En ole mielestäni tarpeeksi voinut kuntoilla, kun askeleen ottaminen on ajoittain niin tuskallista, että.. Eli joudunkohan seuraavaksi polvileikkaukseen? Alkaa niin harmittamaan tämä jatkuva paikkojen oireilu.. 
Työhön kuitenkin yritän palata parin viikon päästä, sillä esimiehen kanssa sovittu töiden järjestelystä alkuun. Pääasia on, että pääsisin työmaalle jotenkin hyödyksi!

Minulla on polvi oireillut jo muutaman vuoden. Lonkat olivat kuitenkin paljon huonommat. Ennen lonkan leikkausta kysyin ortopedilta, voisiko polvi siinä parantua, siis kivut poistua. Sain painokkaan vastauksen, että niillä on ihan eri mekaniikka ja siis ei. No, polvihan tulikin lonkan leikkauksesta hurjan paljon huonommaksi, jatkuvasti lukossa eikä kestä kävelyä, portaista puhumattakaan. Jälkitarkastuksessa otin asian taas esiin ja sain vastaukseksi, että odotetaan puoli vuotta, mikäli asennonmuutosta olisi tapahtunut.

Puolta vuotta en voinut odottaa, kun sitä mukaa kun lonkka on parantunut, polvi on tullut yhä mahdottomammaksi. Lopulta nyt 4 kk lonkan leikkauksesta olin ortopedillä, joka laittoi lähetteen polven leikkaukseen. Olin asian kulusta alkuun tosi ymmälläni, mutta kun nyt jälkeenpäin olen kelannut hänen käytöstään, se oli ihan suoraviivaista, siitä puuttui vain kaksi vaihetta: kertoa potilaalle että hänellä on nivelrikko (käy ilmi lähetteestä; työterveyslääkäri epäili myös kierukkavammaa lukittumisen vuoksi) ja selostaa hoitovaihtoehdot sekä ehdottaa/suositella/määrätä niistä jotakin. Sen sijaan hän vaati minua päättämään, leikataanko. No, sen jälkeen hän kyllä sanoi, että "voithan syödä kipulääkkeitä ja koittaa kävellä."

On tosi harmillista, ettei leikattua niveltä voi harjoittaa kunnolla toisen nivelen kipujen vuoksi. Tuntuu, että menee vähän kuin hukkaan se vaivalla hankittu tekonivel.

ja minä oon nilkuttanut kohta kolme vuotta kipeällä nilkallani ja nyt kipuilevat niin polvi kuin lonkkakin...  toivottavasti ei mitäänvakavampaa kuitenkaan...

Minulla oli rajana mennä leikkaukseen se, kun polvea särki jo yölläkin.  Päivistä selvisi jotenkuten kipulääkkeillä ja linkaten. Kun kinttua siirsi unissaan ja pienikin liike herätti, ei ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin kirurgin veitsi (ja saha !)

Odotukset toipumisen kannalta ovat olleet niin korkealla, että kyllä harmittaa tämä polven kipeys. Ikääkään ei ole kuin 44, niin toivoisin pystyväni vaikka mihinkä. Odottelen nyt rauhassa, asettuuko vai meneekö huonommaksi. Työni on normaalioloissa sekä henkisesti että fyysisesti hyvin vaativaa, ettei oikein ole varaa olla puolikuntoinen.
Lonkkaleikkauksen läpikäyneenä kyllä tutuksi tuli, ettei keinonivelleikkaus ole ihan pieni juttu..

Hei Hennuli,
ihana tunne, kun on "kohtalontoveri", joka ymmärtää mistä on kyse  Polvijumppaa olen minäkin lonkan jumpan ohella yrittänyt. Ja sovittiin jumpparin kanssa, että toukokuun alussa hän katsastaa vielä polveni tilanteen. Sitä on tietysti toivonut, että kaikki hyvä (kuntoutuminen) nopeasti ja heti.. Eihän se oikeassa elämässä niin mene, vaan vaatii kovaa työtä kuntoilussa 
Ja kyllä, olen samaa mieltä kanssasi, ettei sitä etukäteen ihan tarkaan tiennyt mihin lähti mukaan.. On tämä ollut niin iso juttu kaikkinensa. Ja hyvinhän me on tästä selvitty ja nyt on vaan pakko uskoa, että entistä valoisammalta tuleva näyttää! 

Minusta -- aika kultaa muistot ja hyvä niin. Eihän kuntoutuminen ollut ruusuilla tanssimista, mutta kaikesta tuosta on selvitty ja jatkettu eteenpäin.

Tulee ihan mieleen venäläinen kivunsiirto - kornia..mutta oikeasti, itseltä hävis olkapää kivut ( kolme leikkausta takana, sekä tapaturman jälkeinen nivelrikko ) kun polvi otti itteensä mun treeneistä..yks kun on "kondiksessa" niin johan toinen paikka hajoilee..
Aika huono vitsi mutta mulla kävi näin..tsemppiä!!! olette vahvoja

Joo, ei ole mitään ihmettelemistä jos menee puoli vuotta tai enemmänkin ennen kuin lihakset tottuvat uuteen tilanteeseen tai mitä kaikkea siinä tapahtuukaan, en ole niin perillä lääketieteestä että tietäisin.

Sopuli kirjoitti 13.07.2012 klo 13:38:07:



Juu!
Tosi mukavaa on kun rankan työrupeaman jälkeen ongelmana ei olekkaan turvonnut polvi vaan yleinen uupumus ja vetämättömyys sekä kramppaavat pohkeet.. . On ollut työntäyteiset viikot 6 töitä 1vapaa 6 töitä.  nyt pari vapaapäivää ja taas mennään.. Proteesi ei ole moksiskaan mutta omaistaja on välillä aika finaalissa .  Pitäisi venytellä enemmän .

Ei välttämättä ollenkaan, odota rauhassa, voi tosiaan kestää kuukausia ennen kuin polvi tokenee, tai selkä, tai mikä kohta nyt kenelläkin tykkää asennonmuutoksesta huonoa ja kipeytyy sen vuoksi.

Mulla oli tosiaan lonkkaleikkauksen jälkeen saman jalan polvi uskomattoman kipeä, että se ei kaikin ajoin oikein kantanutkaan ja mieliala oli tosi maassa.. pelkäsin, että joudun uuteen leikkaukseen. Mutta nyt onneksi polveni alkaa olla oikein toimiva ja liikkuminen luonnistaa mm. ratsastaminen, pyöräily, 8 km kävelylenkit ja työelämäkin  Tosin tällä hetkellä olen kesälomalla, odottelen kaupunkilomamatkaa innolla uuden lonkan kera! 
ps. ennen lonkkaleikkausta lenkin pituus oli vain 500m..

Miulla myös oireilee tuo polvi välillä (5 vk leikkauksesta). Luulisin sen johtuvan siitä, että tuota vasenta jalkaa jatkettiin 0,5 cm ja jalan asento muuttui aika paljon, kun se fyssarin mukaan oli vähän reidestä sisäänpäin kääntynyt ja vasemman puolen istumalihas (mikä lienee oikea nimi) oli pienempi kuin oikean puolen. Yritän uskoa, että polvessa ei ole mitään vikaa, kun se on kerta kahteen kertaan kuvattu, mutta silti masentaa se ajatus, että tuleeko joskus polven vuoro.  Tämä on niin rankkaa välillä tämä leikkauksesta toipuminen, että tosiaan ihmettelen, miten vanhemmat ihmiset tästä toipuvat. Nyt minulla on alaselkä kipeänä eli ilmeisesti tuo asentomuutos vaikuttaa siihenkin. Rasittaa nämä jatkuvat kivut, grrr!
Mukava kuulla kuitenkin, että tuo polvikipu saattaa olla ohimenevää, kuten Lauralla ja Tuulianlonkalla.

Mukavaa matkaa, Tuulianlonkka! Kiva kuulla, että kivut loppuivat. Itsellänikin polvikipu helpotti, taas välillä, ja alaselkäkin tuntuu jo paremmalle!

Kiitos Sisse  Odotukset on kovat oman liikkumisen suhteen tämän vuoden Rooman kaupunkilomalle! Tahdon paljon kävellä ja samalla nähdä kaupunkia!  Viime vuonna onnuinkin tosi pahasti (ja siksi jopa ajeltiin taksilla) Amsterdamissa  Mutta silloinkin tärkeimmät nähtävyydet tuli katsottua 

Hauskaa matkaa Roomaan. Mutta älä yritä ylittää rajojasi ja ole armollinen itsellesi. Jos et jaksa kävellä, ei matka pilalla ole - voit ajaa bussilla ja muilla julkisilla, miksei myös taksilla. Mutta julkisilla voi tehdä kokonaisen kaupunkiloman - harhailla sinne tänne - niin tein itse lähes kävelykyvyttömänä kesäkuussa Budapestissa (bussit, metrot, ratikat).  Voi myös kävellä suunnitelmallisesti vain korttelin kerrallaan. Aina kunnon pysähdys. Siinä vaaditaan kumppanilta pitkää pinnaa.