Sivunvalintanappi Sivu: [1] 2 3 4 Lähetä aiheTulosta
Kuuma aihe (Enemmän kuin 100 vastausta) Ratsastus (Luettu 145 805 kertaa)
Pike4
Aktiiviklubilainen
***
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 652
Liittynyt: 17.08.2009
Ratsastus
25.10.2009 klo 13:24:56
Tulosta viesti  
Aloitan tämän uuden säikeen tänne. Aloitukseksi laitan joitakin kysymyksiä, jotka ovat toivottavasti antamassa virikkeitä vilkkaaseen keskusteluun. Numeroin kysymykset, jotta niihin on helpompi viitata. Eikä tietenkään ole tarkoitus, että tuntuu siltä kuin tämä olisi ikäänkuin koe. Vapaata juttelua siis! Kliseinen

1.Millaista /millaisia hevosia ratsastat?
2. Miten nivelvaivat ovat vaikuttaneet ratsastukseesi?
3. Miten olet pystynyt ratsastamaan nivelvaivoista huolimatta?
4. Jos niveliäsi on korjattu, miten olet pystynyt ratsastamaan sen jälkeen?
5. Tarvitsetko ratsastaessasi joitain erityisjärjestelyjä?
6. Mitä ratsastus sinulle merkitsee?
7. Muuta

Kirjoittelemisiin!
Virnistys
« Viimeksi muokattu: 25.10.2009 klo 17:30:54 Kirjoittaja Pike4 »  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Pike4
Aktiiviklubilainen
***
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 652
Liittynyt: 17.08.2009
Re: Ratsastus
Vastaus #1 - 25.10.2009 klo 17:56:09
Tulosta viesti  
1. Ratsastan islanninhevosilla. Jossain vaiheessa kävin ratsastustallilla opettelemassa ratsastusta. Silloin ratsastin suomenhevosella. Olen aloittanut ratsastamisen ihan varttuneessa täti-iässä reilut 15 vuotta sitten. Se on tietysti tuonut harrastukseen ihan oman mausteensa. Nykyään itsellä on neljä islanninhevosta.

2. Ratsastuksen alkuvaiheessa ei ollut paljon muuta haittaa kuin, että olen kankea. Vähitellen lonkan nivelrikko paheni niin, että ratsastaminen sattui lonkassa. En muista varmaan, montako vuotta sitten (ehkä 5) olin viimeksi mukana islanninhevosten kuutamovaelluksella. Ratsastimme kuutamossa noin 30 km ja seuraavana päivänä takaisin lyhyempää reittiä. Tuon vaelluksen aikana meni särkylääkettä melkoinen määrä.

3. Huonosti viime aikoina. Voisi sanoa, etten yhtään. Viimeksi ennen syyskuista lonkan tekonivelleikkausta menin hevosen selkään joskus keväällä. En voinut olla siellä lainkaan. Onneksi oli tytär paikalla ja auttoi oikean jalkani (nivelrikkoisen) hevosen selän yli. Itse olisin tuskin sitä saanut pois muuten kuin pudottautumalla selästä.

4. Alkutarkastuksessa kerroin lääkärille toiveeni, että voisin joskus vielä ratsastaa. Hän päätti sitten, että minulle laitetaan isopalloinen varrellinen tekonivel. Sen liikerata on suuri ja sallii varmaan ratsastuksen.
Kuuden viikon kuluttua leikkauksesta menin hevosen selkään lääkärin luvalla. Apuna käytin jakkaraa. Mieheni oli myös paikalla. Jalan saaminen hevosen takapuolen yli oli hiukan arkaa ja tottumatonta. Kun pääsin selkään, mihinkään ei sattunut ja lonkka aukesi aivan riittävästi tämän lihavankin hevosen päällä. Koska oli ensimmäinen kerta leikkauksen jälkeen, ratsastin vain hetken, käyntiä ja tölttiä, mutta se tuntui ihanalta. Alas tuleminen oli myös vähän arkaa.

5. Ensimmäisellä kerralla tarvitsin jakkaraa. Jatkossa ei ehkä ole tarpeen.

6. Ratsastus merkitsee minulla paljon sellaista, jota on vaikeaa kuvata. Omat hevoset ovat tuttuja ja rakkaita. Kun pystyy liikkumaan maastossa, siinä on upeaa vapauden tunnetta. Kun vielä välillä löytää hevosen kanssa hyvän yhteyden, niin onnen tunne on mahtava. Olen myös ymmärtänyt, että hevonen ymmärtää ihmistä paljon enemmän kuin osaamme kuvitellakaan. Ison, lempeän eläimen läsnäolo ja rauhallinen olemus vievät mielestä pois hankalimmatkin asiat.

7. Olen todella kiitollinen siitä, että minulla on mahdollisuus palata ratsastuksen pariin. Omat hevoset ovat vuosikausia olleet melko lailla "tyhjän panttina". Kun ei itse pysty ratsastamaan, ei muiden aktiviteettien järjestäminenkään ole paljoakaan kiinnostanut. Siinä on tietysti yhtenä syynä ollut myös se, että useamman vuoden on jokainen otettu askel sattunut, enemmän tai vähemmän.

Nyt ollaan menossa kohti uutta nousua. Ihanaa Virnistys
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
pirkkolilja
Nivelklubin aktiivikirjoittaja
***
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 123
Liittynyt: 25.04.2008
Re: Ratsastus
Vastaus #2 - 02.11.2009 klo 19:36:48
Tulosta viesti  
Heippa
Olen toki lukenut tämän ennenkin, mutta nyt ennätän vastaamaan tähän Piken laittamaan kyselyyn. Eli:
1. Millaista /millaisia hevosia ratsastat?
Tavallisia ratsuja: suomenhevosta (sk n. 167), isoa ponia (sk n. 143) ja puoliveristä ratsua (sk 160...163). sk=säkäkorkeus cm:nä.
2. Miten nivelvaivat ovat vaikuttaneet ratsastukseesi?
Ennen leikkausta hevosen yli menevä jalka viisti hepan selkää, mutta nyt saan oikean jalan jo yli potkimatta hevosta. Selkään en ennen leikkauksia päässyt ilman jakkaraa, mutta en vieläkään pääse.
3. Miten olet pystynyt ratsastamaan nivelvaivoista huolimatta?
Kuten edellisestä vastauksesta ilmenee oli hevosen selkään kipuaminen ennen leikkauksia vaivalloista, mutta muuten ratsastus sujui kohtalaisesti.
4. Jos niveliäsi on korjattu, miten olet pystynyt ratsastamaan sen jälkeen?
Noin kolmen kuukauden kuluttua leikkauksista aloin uudelleen ratsastamaan ja selkään päästyäni on ratsastus sujunut päivä päivältä paremmin. Liikeradat, lähinnä lonkkien ulkokierto on kohentunut huomattavasti tämän harrastuksen ansiosta. Ratsastus ei aiheuta kipuja kuten käveleminen ja seisominen varsinkin kovalla alustalla.
5. Tarvitsetko ratsastaessasi joitain erityisjärjestelyjä?
Erityisjärjestelyt juuri tuo jakkara selkään pääsemiseksi, muuta ei.
6. Mitä ratsastus sinulle merkitsee?
Virkistystä sekä henkisesti että fyysisesti. Silloin unohtuvat kaikki muut asiat, työt, vaivat jne...
7. Muuta
Vielä kun joskus pääsisi selkään ilman jakkraa. Ei sillä, kuten Sopuli sanoi, sinänsä ole väliä, mutta on kuitenkin yksi mittari kuntoon pääsemisessä.
Mukavia ratsastusretkiä Pikelle ja muillekin tästä lajista nauttiville.  Hymiö Kliseinen Hymiö
Ps. Minulla eivät kivut jääneet leikkauspöydälle, oikea polvi aina liikkuessa ja aika ajoin selkä kipuilevat edelleen.
pirkkolilja



  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Pike4
Aktiiviklubilainen
***
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 652
Liittynyt: 17.08.2009
Re: Ratsastus
Vastaus #3 - 02.11.2009 klo 20:00:19
Tulosta viesti  
Kiva, kun vastasit tähän kyselyyn, Pirkkolilja!

Tuon ensimmäisen leikkauksenjälkeisen (6 viikkoa leikkauksesta) ratsastuksen jälkeen en ole käynyt hevosen selässä. Ei ehkä haittaa, vaikka aikaa kuluu vähän enemmänkin leikkauksesta. Hymiö
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Tinsku
Nivelklubilainen
*****
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 42
Sijainti: Sipoo
Liittynyt: 29.10.2009
Re: Ratsastus
Vastaus #4 - 03.11.2009 klo 10:44:31
Tulosta viesti  
Hei!
Nivelvaivojen takia jouduin luopumaan ratsastuksesta n. vuosi sitten. Omistan kuitenkin kaksi puoliveristä jotka ovat tällä hetkellä ylläpidossa muilla. Toivomuslistalla on, että voin jatkaa ratsastusta ehkä ensi vuonna syksyllä.

Minulla on ahtausongelma molemmissa lonkissa, ja nyt toinen korjattiin tähystysleikkauksella syyskuussa (poistettiin paksuuntunutta luuta sekä luupiikki reisiluun kaulasta ja korjattiin repaleista rustoa). Toivon, että toinen lonkka korjataan alkuvuodesta. Liikerata leikatussa lonkassa on jo parantunut huomattavasti.

1. Puoliverisiä
2. Nivuset kipeytyivät aina vaan enemmän ja lopuksi tuntui, että jalat olivat täysin voimattomia ikään kuin jääpuikot lyhyen ratsastuksen jälkeen. Myös istunta ja tasapaino hävisivät, enkä päässyt enää kunnolla hevosen ympäri. Lonkat menivät niin lukkoon, että jalkauduttuani en päässyt kunnolla kävelemään vähän aikaan.
Myös selkään kiipeäminen oli vaivalloista, kiipesin melko korkealta penkiltä ja lyhensin myös jalustinta reilusti saadakseni oikean jalan selän yli.
3. Loppujen lopuksi en pystynyt enää.
4. Toivon, että toisen leikkauksen jälkeen pystyn taas ratsastamaan.
5. En siis ratsasta tällä hetkellä.
6. Yhdessäoloa hevosten ja samanhenkisten ystävien kanssa. Pelon voittaminen, onnistumisen tunne (joskus  Silmänisku), lista on pitkä...

Mukavia ratsastushetkiä kaikille  Hymiö


  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Pike4
Aktiiviklubilainen
***
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 652
Liittynyt: 17.08.2009
Re: Ratsastus
Vastaus #5 - 03.11.2009 klo 12:36:45
Tulosta viesti  
Hei, Tinsku!

Kiitos tarinastasi! On meitä ilmeisesti monta, jotka ovat nivelvaivojen takia luopumaan (toistaiseksi) ratsastuksesta. Monta taistelua olet varmaan joutunut mielessäsi käymään, kun olet antanut omat hevosesi hoitoon muualle. Toivotaan, että tuon toisen leikkauksen jälkeen pääset taas ratsastamaan.

On ne hevoset vaan niin ihania!  Virnistys
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Tinsku
Nivelklubilainen
*****
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 42
Sijainti: Sipoo
Liittynyt: 29.10.2009
Re: Ratsastus
Vastaus #6 - 03.11.2009 klo 19:44:27
Tulosta viesti  
Pike4, eipä kestä  Hymiö

Hevoset rulettaa  Mahtava
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Hallinnoija
Nivelklubin administraattori
*****
Poissa



Viestejä: 679
Liittynyt: 05.12.2002
Re: Ratsastus
Vastaus #7 - 04.11.2009 klo 10:27:39
Tulosta viesti  
Teenpä pienen "juonipaljastuksen": ensi vuoden ekaan Niveltietoon tulee tekonivelleikatun ratsastuksenopettajan kertomus.
  
Sivun alkuun
WWW  
IP kirjattu
 
Pike4
Aktiiviklubilainen
***
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 652
Liittynyt: 17.08.2009
Re: Ratsastus
Vastaus #8 - 04.11.2009 klo 16:20:21
Tulosta viesti  
Jykä, kiva juttu!
Olen ehdottanut Suomen Islanninhevosyhdistyksen Jalkur-paikallisosastolle, että helmikuussa Riihimäellä järjestettäviin talvikisoihin otettaisiin mukaan myös "tekonivelluokka". Varmuutta asiasta ei vielä ole.
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Hallinnoija
Nivelklubin administraattori
*****
Poissa



Viestejä: 679
Liittynyt: 05.12.2002
Re: Ratsastus
Vastaus #9 - 04.11.2009 klo 21:10:53
Tulosta viesti  
Jos "tekariluokka" onnistuu, olisi hauska saada siitä lehteen pieni juttu kuvineen. Onnistuisiko?
  
Sivun alkuun
WWW  
IP kirjattu
 
Pike4
Aktiiviklubilainen
***
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 652
Liittynyt: 17.08.2009
Re: Ratsastus
Vastaus #10 - 04.11.2009 klo 22:02:42
Tulosta viesti  
Lainaus:
Jos "tekariluokka" onnistuu, olisi hauska saada siitä lehteen pieni juttu kuvineen. Onnistuisiko?

Onnistuu. Silmänisku
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Pike4
Aktiiviklubilainen
***
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 652
Liittynyt: 17.08.2009
Re: Ratsastus
Vastaus #11 - 06.11.2009 klo 19:22:17
Tulosta viesti  
Tänään oli vuorossa toinen ratsastus lonkan tekonivelellä. Oli sen verran epävarma olo, että pyysin miestä olemaan mukana. Tällä kerralla en käyttänyt jakkaraa, vaan kiipesin suoraan selkään. Mies piti toisen puolen jalustinhihnasta kiinni, ettei satula keikahtanut. Oli selkään kapuaminen vähän hankalaa, mutta onnistui kuitenkin. Onneksi tämä hevonen on pieni, säkäkorkeus noin 130 cm.

Maassa oleva lumi antoi hevoselle ilmeisesti viestin, että nyt mennäänkin lujaa. Tämä samainen "Mamma"ksi kutsuttu on joskus ollut mukana hiihtoesteratsastuskilpailuissa. Tulikohan tuo mieleen? Nyt en kuitenkaan antanut Mamman kaahailla, vaan otin rauhallisesti. Mentiin käyntiä ja pieni pätkä tölttiä. Paljon en uskaltanut tölttiä mennä, koska huomasin Mamman mielialan vauhdikkaaksi.

Oli aika erikoinen tunne, kun pystyin satulassa kääntämään leikattua polvea ulospäin. Ei sellaista ennen ole tapahtunut, vaan olen aina ilmeisesti koko ajan puristanut hevosta, kun eivät lonkat kierry ulospäin. Alaspääsy selästä sujui ihan näppärästi. Tästä on hyvä jatkaa. Eilinen fysioterapeuttikin kehotti ratsastamaan. Eli ratsastus on nyt osa kuntoutumisohjelmaani.

Ratsastuksen jälkeen leikkasimme miehen kanssa toiselta hevoselta kavioita. Meillä on sellainen systeemi, että minä pidän hevosen jalkaa ylhäällä ja mies leikkaa isoilla pihdeillä. Kyllä rupesi selkään sattumaan, kun taas aikoihin en ole tuollaista tehnyt.

Vielä annettiin hevosille pakettipaali. Mies haki sen traktorilla, pudotti aidan yli ja minä aukaisin puukolla muovit ja katkaisin narut. Nyt ei vain ollut mahdollista vetää naruja pois, joten solmin ne nippuun molemmilta puolilta.

Tavallisesti hevoset huomaavat, että saavat pakettipaalin heti, kun traktori käynnistetään. Usein käy niin, että vaikka seison valmiina puukon kanssa odottamassa paalin aukaisemista, niin joku hevosista ehtii kuitenkin puraista muoviin reiän ja ottaa sieltä rehua. Se kyllä maistuu.

Kyllähän näitä hevosjuttuja olisi vaikka kuinka paljon. Tosi mukavaa, kun muutenkin jaksan touhuta paremmin kuin ennen eikä ilo tule pelkästään ratsastamisesta. Virnistys
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Laura_vm60
Nivelklubin superaktiivijäsen
*****
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 2 083
Liittynyt: 29.06.2009
Re: Ratsastus
Vastaus #12 - 06.11.2009 klo 19:59:15
Tulosta viesti  
Kun ensimmäisen kerran kuulin hiihtoesteratsastuksesta niin ihmettelin kenellä siinä on sukset!  Virnistys  Kliseinen  Pyöritä silmiä   Kieli  Silmänisku
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Pike4
Aktiiviklubilainen
***
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 652
Liittynyt: 17.08.2009
Re: Ratsastus
Vastaus #13 - 06.11.2009 klo 21:43:14
Tulosta viesti  
Laura_vm60 kirjoitti 06.11.2009 klo 19:59:15:
Kun ensimmäisen kerran kuulin hiihtoesteratsastuksesta niin ihmettelin kenellä siinä on sukset!  Virnistys  Kliseinen  Pyöritä silmiä   Kieli  Silmänisku

Kai sitä pitää hiukan selittää, ettei tarvitse luulla, että hevosella on sukset. Virnistys Virnistys

Ihminen ratsastaa hevosella radan, jossa on erilaisia esteitä, risuja yms. Esteet ovat matalia, alle puolimetrisiä. Lisäksi on pujotteluosuus, jossa heinäpaalien välistä pujotellaan. Perässä on narujen päässä hiihtäjä laskettelusuksilla ja -monoilla. Häntä varten on omat kumpareet ja hyppyrit hevosen radan vieressä. Se pujotteluosuus pitää mennä ristikkäin hevosen kanssa niin, että jos hevonen ohittaa ensimmäisen paalin oikealta, niin hiihtäjä sivuuttaa sen vasemmalta. Kisassa aika ratkaisee. Yleensä mennään vielä uusintakierros. Tässä riittää vauhtia, vaarallisia tilanteita ja mukavaa kaikilla. Kliseinen
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Sopuli
Nivelklubin superaktiivijäsen
*****
Poissa



Viestejä: 6 215
Sijainti: Mansesta nääs!
Liittynyt: 30.09.2008
Re: Ratsastus
Vastaus #14 - 06.11.2009 klo 23:10:04
Tulosta viesti  
Minä kuvittelin tuon vielä hurjemmaksi, että on sellaisia esteitä kuin tavallisessa esteratsastuksessa jota olen joskus telkkarista katsonut, ja nehän ovat aika korkeita, ja ajattelin että pitää osata lentää suksilla hevosen perässä sellaisten yli. Olisi kyllä ollut aikamoinen extreme-laji tällä tavoin!
  

Nivelrikko, molempiin lonkkiin Anthology metalli/metalli kokoproteesit Coxassa elokuussa 2008
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Jalmari 52
Nivelklubin aktiivikirjoittaja
***
Poissa



Viestejä: 168
Liittynyt: 10.10.2009
Re: Ratsastus
Vastaus #15 - 06.11.2009 klo 23:23:53
Tulosta viesti  
Reps! Kliseinen (suupielet jo vähintään korvissa)

Nyt ovat jutut sitä tasoa, että kohtahan tässä voi joutua leikkauspöydälle leukanivelen sijoiltaanmenon takia. Hymiö
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Sopuli
Nivelklubin superaktiivijäsen
*****
Poissa



Viestejä: 6 215
Sijainti: Mansesta nääs!
Liittynyt: 30.09.2008
Re: Ratsastus
Vastaus #16 - 07.11.2009 klo 11:30:41
Tulosta viesti  
Ja sitten kun lääkäri kysyisi, miten tämä meni sijoiltaan, niin joutuisi selittämään, että minä vain luin ihan asiallista keskustelua Nivelklubi-foorumilta.
  

Nivelrikko, molempiin lonkkiin Anthology metalli/metalli kokoproteesit Coxassa elokuussa 2008
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Jalmari 52
Nivelklubin aktiivikirjoittaja
***
Poissa



Viestejä: 168
Liittynyt: 10.10.2009
Re: Ratsastus
Vastaus #17 - 07.11.2009 klo 12:19:59
Tulosta viesti  
Niinpä juuri! Silmänisku
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Pike4
Aktiiviklubilainen
***
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 652
Liittynyt: 17.08.2009
Re: Ratsastus
Vastaus #18 - 07.11.2009 klo 18:28:07
Tulosta viesti  
Ja sitten kysyttäisiin, kuka moisesta hiihtoesteratsastuksesta on kertonut ja leukaluiden sijoiltaanmeno kaatuisi minun kontolleni. Yritän vastaisuudessa kirjoittaa vain tiukkaa asiaa.

Tänään kävimme Helsingin messukeskuksessa, missä oli monta eri messua yhtaikaa: ELMA, Metsä, kädentaitoja ym. Uskallankohan kertoa, mitä näin siellä eläinareenalla? Jokainen tästä eteenpäin lukeva ottaa itse vastuun omista leukaluistaan. Sanoudun irti vastuusta.

Paikalla oli hieno hevosareena, jolla hiekkaa lattian päällä noin 30 cm paksu kerros. Aidat olivat ympärillä, tietysti. Sitten kuulutettiin, että kohta alkaa ...kylän keppihevoskoulun esitys. Jalkani (ei lonkka) olivat väsyneet ja niinpä menin istumaan ja katsomaan. Kohta tuli tyttöjä ratsastuskypärät päässä areenalle. Jokaisella oli jalkojen välissä keppihevonen. Noudatettiin täysin ratsastuskoulun tapoja. Ratsukot tulivat kevyessä ravissa (=tytöt juoksivat kevyesti keppihevonen jalkojen välissä).  Keskellä opettaja komensi koko, lähes 10 ratsukon joukon käyntiin, mikä myös tapahtui. Opettaja kehui ja kannusti. Niin sitten mentiin uudestaan ravia (=tytöt juoksivat) ja nostettiin laukka (=tytöt etenivät laukka-askelilla). Tuttuja tuntuivat ratsukoille olevan myös termi "koko rata leikkaa" ja "voltit". Volteissa ei tehty ilmaan heitettyjä hyppyvoltteja, vaan ympyröitä.

Jalkani olivat levänneet tarpeeksi ja voin jatkaa matkaa.
Tässä tapauksessa keppihevoskoulu ei ollut vastakohta porkkanahevoskoululle. Mitähän se olisi? Voisi kehitellä ajatusta. Virnistys
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
burton
Nivelklubin kirjoittaja
*
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 51
Sijainti: Oulu
Liittynyt: 02.12.2009
Re: Ratsastus
Vastaus #19 - 04.12.2009 klo 21:32:34
Tulosta viesti  
Kivaa (!?!) löytää muitakin ratsastavia lonkkavaivaisia... Olen pitkään luullut olevani ihan yksin ongelmieni kanssa. Vertaistuki on enemmän kuin tervetullutta!

Minulla on synnynnäinen lonkan virheasento, joka selvisi vasta noin vuosi sitten. Tämä on sitten aiheuttanut toisen asteen kuluman oikeaan lonkkaan, iskiastyyppisiä kipuja ja trokanterin viheliäistä särkyä jo pitkäään. Aiemmin olin vain ihmetellyt ainaista ja alati pahenevaa jäykkyyttäni - verryttely-yrityksistä huolimatta aina yhtä jäykkä olo. En ole koskaan tuntenut oloani mukavaksi leveiden hevosten selässä, mutta kolmisen vuotta sitten sellaisilla ratsastus alkoi todella sattua lonkkiin ja nivusiin. Välillä tuntui, ettei saa jalkoja millään auki ja kiinni hevosen ympärille. Tämä tietysti aiheutti monenmoista kommunikaationgelmaa hevosen kanssa ja itselle välillä koviakin särkyjä. Burana aina ennen ja jälkeen ratsastuksen. Yöksi Sirdaöudia tai Norgesigia, jotta saattoi nukkua tyyny polvien välissä.

Lopulta uskaltauduiin lääkäriin kun tuntui, että ei enää pysty ratsastamaan.

1.Meillä on iso yli 170 cm puoliverinen (ollut meillä nelisen vuotta) sekä säpäkkä n.160 cm tori-täykkäri -risteytys, joka ollut meillä kuusi vuotta. Sitä ennen oli muutama tosi iso heppa (tori ja pv). Ratsastanut olen yli kaksikymmentä vuotta, pieniä taukoja ollut lähinnä lasten tekemisen vuoksi.

2. Olen jo useamman vuoden ratsastanut enimmäkseen sirdaludin ja/tai buranan voimin. Hullua kai se on, mutta veri vetää selkään. Välillä saattoi tosin olla usempi sellainenkin ratsastus, että tuntui paremmalta, lonkat sai auki alkuverkan jälkeen ja oli tosiaan mukava ratsastaa. Sen avulla jaksoi sitä kipuakin taas sietää. Ajattelin särkyni olevan iskiassärkyä ja ylijännittyneitä lihaksia. Viimeisen vuoden olen vain maastoillut, kun koulurats ei enää tullut mitään, koska lonkan kulumisen myötä virheasentoni sotkee pahasti kommunikointia hevosen kanssa. Tuntuu, että on jotenkin vinossa siellä selässä ja pohje ei pääse kylkeen hevosen ympäri. Vielä vuosi sitten ratsastin lähes joka päivä, välillä kaksi ja jopa kolmekin hevosta, jos lupasin tuttavani hepan myös liikuttaa. Silloin kyllä tuntui että ei pääse kävelemään selästä alas tultuaan ja olin tosi kipeä myös yöllä.

Selkään olen noussut penkiltä jo usean vuoden ajan. Nyt muutama kuukausi sitten tuli stoppi maastoiluunkin. Olin yksin käymässä maastossa ja lonkka oli melkoisen kipeä ollut kokok rats ajan. Kun  yritin nousta selästä pois, oikean jalan kolme ulommaista varvasta olivat ihan turrana ja jalkaa en voinut liikuttaa yhtään, edes jalustimesta en saanut sitä pois kuin kädellä auttamalla. Siinä sitten pähkäilin, että mitä teen kun ei ole ketään muita paikalla ja en yksinkertaisesti saa jalkaa mitään kautta selän yli. Fysioterapeutti ja lääkäri kielsivät ratsastuksen toistaiseksi, kun kuulivat, mitä oli tapahtunut. Välillä on vaikea löytää sopivaa apurats, mutta onneksi on joten kuten pärjätty. En vielä halua ajatella vuokraamista, kun oma perhe ja tutut ovat voineet auttaa.
   
4 Menin vihdoin yksityisen lääkärin pakeille, joka sanoi kuvat nähtyään, että leikattava on, et sinä muuten enää ratsasta. Sanoi kuitenkin, että hänen nähdäkseen leikkauksen jälkeen voisin taas monen vuoden jälkeen ratsastaa kivutta. Se olisi mielettömän hieno kokemus! Nyt olen leikkausjonossa.

5.En siis ole voinut ratsastaa muutamaan kuukauteen, mutta penkiltä piti nousta selkään useamman vuoden ajan, muuten ei päässyt ja siltikin jalan heitto selän yli rouihaisi mennen tullen niin kipeästi lonkkaan, että siihen piti oikein henkisesti valmistautua, että sen saattoi tehdä.

6. Ratsastus merkitsee minulle hyvin paljon. Se ollut kiinteä osa elämää jo niin kauan. Voihan hevosten kanssa muutenkin puuhailla, mutta se FLOW-elämys, joka ratsastaessa silloin tällöin saa, sitä ei saa mistään muualta. Se hetki, että olet yhtä hevosen kanssa, teette jotain yhdessä. Hevonen on iso, lämmin ja hyvin herkkä eläin, jonka kiintymyksen ja luottamuksen saavuttaminen voi viedä aikaa, mutta joka minuutti on sen arvoista. Onneksi sain miehenikin ymmärtämään tämän asian ja nyt hänkin ratsastaa, tällä hetkellä molempia hevosiamme aina kun työkiireiltään ja reissuiltaan ehtii. Hän myös kilpailee, mitä minä en ole enää pystynyt muutamaan vuoteen tekemään. En ole mikään aktiivikisailija ollutkaan, mutta seura- ja aluekisoissa tuli käytyä muutaman kerran vuodessa lähinnä koulupuolella.

7. Tästä tulikin todella pitkä vuodatus, mutta oli niin ihanaa päästä keskustelemaan sellaisten  kanssa, jotka todella ymmärtävät, miltä lonkkavikaisen hevosharrastus ja sen lopettaminen, edes väliaikaisesti, tuntuu. Olen välillä todella mieli maassa, mutta leikkausta odottelen ja hevosia harjailen ja juoksuttelen pari kertaa viikkoon, parempia aikoja odotellessa. Jospa ensi kesänä voisin taas nauttia ratsastuksesta!! Hymiö


Kirjoittakaa ihmiset lisää jos vain jaksatte!!

  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Gemi5ni
Nivelklubin aktiivikirjoittaja
***
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 105
Sijainti: Pohjanmaa
Liittynyt: 28.06.2008
Re: Ratsastus
Vastaus #20 - 16.12.2009 klo 19:31:34
Tulosta viesti  
Ihanaa, kun täällä löytyi ratsastajia  Pusu

1.Millaista /millaisia hevosia ratsastat?
-Omaa "minipuoliveristä", vielä 6-vuotias kiltti ruunapoika. 150cm korkea hevonen, jolla iso koululiike.

2. Miten nivelvaivat ovat vaikuttaneet ratsastukseesi?
-Kyllähän ne vaihtelevasti vaikuttavat lonkkien ja selän seudulla, mutta eivät pahene ratsastuksesta. Toisaalta, jos selkä ja lonkka on valmiiksi jumissa, ei se ratsastuksesta paranekaan. Lisäksi toinen ohja kulkee keski- ja nimettömän sormen välistä nimettömän sormen keskinivelen nivelrikon takia.

3. Miten olet pystynyt ratsastamaan nivelvaivoista huolimatta?
-Selkää ja vatsalihaksia jumppaamalla. Venyttelyt ja selkärangan rullaukset kuuluvat myös jokapäiväisiin rutiineihin.

4. Jos niveliäsi on korjattu, miten olet pystynyt ratsastamaan sen jälkeen?
-

5. Tarvitsetko ratsastaessasi joitain erityisjärjestelyjä?
-En välttämättä, silti käytän yleensä penkkiä selkään noustessa. Satulan pehmuste kyllä tuntuu mukavalta selälle kun vaihdoin joustorunkoisen normaaliin englantilaiseen koulusatulaan. Ahtaille lonkille tuo englantilainen Albion kuitenkin on paljon parempi kuin pehmeä joustorunkoinen. Lonkat tykkää kapeammaksi muotoillusta penkistä, ei tarvitse väkisin avata niitä ja jalat asettuvat rennosti jalustimille.

6. Mitä ratsastus sinulle merkitsee?
-Aika paljon, se on ihan oma maailmansa.

7. Muuta
-Jatketaan juttua aina kun tulee päivitettävää  Silmänisku
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Pike4
Aktiiviklubilainen
***
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 652
Liittynyt: 17.08.2009
Re: Ratsastus
Vastaus #21 - 16.12.2009 klo 21:56:26
Tulosta viesti  
Hei, Burton!

Olipa mielenkiintoista lukea kirjoitustasi. Kiitos siitä! Nuo tuntemukset, sekä fyysiset että psyykkiset, ovat niin tuttuja. Tuo kerta, jolloin et ollut päästä pois hevosen selästä muistuttaa paljon omaa viimekeväistä viimeistä selässäoloani ennen leikkausta. Pääsin vain selkään ja heti oli päästävä alas, kun tajusin, etten millään saa jalkoja niin paljon auki kuin tarvitsisi. Lonkkaan sattui aivan hurjasti. Onneksi oli aikuinen tyttäreni paikalla ja auttoi jalkani hevosen selän yli. Itse olisin joutunut ilmeisesti pudottautumaan alas. Se ei tietenkään ole kovin suuri pudotus, kun sen islanninhevosen säkäkorkeus on vain noin 130 cm.

Nyt on pakkaset sotkeneet ratsastukset. Viikonlopuksi luvattiin lauhempaa. Silloin on varmaan taas ratsastuksen vuoro.

Burton, voin kokemuksesta kertoa, että leikkauksen jälkeen uudella lonkalla hevosen selkään meneminen on vähän pelottava, mutta ihana tunne.
Kun menet alkutarkastukseen ja keskustelet lääkärin kanssa, muista mainita ratsastusharrastuksesi, jotta se otetaan tekonivelen valinnassa huomioon.

Leppoisia päiviä, niin hyvin kuin mahdollista ihan kaikille! Hymiö
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Pike4
Aktiiviklubilainen
***
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 652
Liittynyt: 17.08.2009
Re: Ratsastus
Vastaus #22 - 16.12.2009 klo 21:58:37
Tulosta viesti  
Hei, Gemi5ni!

Kivaa, kun sinäkin olet tullut mukaan tähän ratsastuskeskusteluun!
Niin, jatketaan juttuja taas. Virnistys
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Pike4
Aktiiviklubilainen
***
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 652
Liittynyt: 17.08.2009
Re: Ratsastus
Vastaus #23 - 27.12.2009 klo 16:04:56
Tulosta viesti  
Onpa ollut hiljaista täällä forumilla nyt joulunaikaan. Kai ihmisillä on sitten muuta tekemistä kuin kirjoitella tänne. No, elämä on hiljentynyt ja on aikaa kirjoittaa jouluaaton ratsastuksesta.

Jouluaaton maastoratsastus on minulla ollut tapana monena vuonna. Kun olen saanut ruoat uuniin lämpiämään ja muutenkin kaikki on suunnilleen valmista, olen lähtenyt pimenevässä illassa ratsastamaan. Olen laittanut hevoseen ja itseeni heijastimia ja valoja, ratsastanut hämärässä maisemassa ja joskus myös laulaa hoilottanut joululauluja. Tuolta retkeltä kotiin tullessa on yleensä mieli rauhoittunut niin, etteivät jotkin ärsyttävät asiat enää tunnu niin hankalilta. Lonkan kipuilun vuoksi on jouluratsastus pitänyt jättää väliin muutamana jouluna.

Tänä vuonna on aikuinen esikoispoika houkutellut minua ratsastamaan. Hyvä niin. Nytkin hän tuli aattona meille ja kysyi jouluratsastukselle menoa. Lähdimme, hän ensimmäistä kertaa maastoon. Tarkoitus oli kiertää pieni lenkki: ensin metsätietä pellolle, pellon poikki tielle, toisen pellon poikki metsätielle ja sitten kotiin. En muistanut, että ensimmäinen pelto olikin kynnetty. Vaikka lunta oli satanut jonkin verran, oli pelto vielä hyvin epätasainen. Olisi hevoset siitä menneet, jos olisin vaatinut. En kuitenkaan halunnut vaatia liian hankalaa, vaan käännyimme takaisin ja teimme muuten pienen lenkin. Tällä kerralla en laulanut joululauluja, mutta olin iloinen siitä, että poikani halusi myös ratsastamaan. Pääsimme hyvin takaisin.

Minun ratsastamani hevonen on maastossa hyvin varmajalkainen, mutta hevoslaumassa se arin ja lauman alimmainen. Kun laitoin hevosta ulos, tein typerän virheen. Kaksi ruunaa seisoi ulko-oven edessä. En tarpeeksi hätistänyt niitä pois. Kiersin aran hevosen toiselle puolelle ottaakseni siltä riimun pois päästä. Samalla menin myös ainoaan paikkaan, josta tämä hevonen pääsi poistumaan oven luota. Ja minä olin siinä tiellä. Ennen kuin huomasinkaan jysähdin selälleni maahan ja pää tömähti maahan oikein kunnolla. Onneksi ratsastuskypärä oli edelleen päässäni. Hevonen ilmeisesti käveli ylitseni, astumatta kuitenkaan päälleni. Poika seisoi ovella toisen hevosen kanssa ja kysyi, sattuiko päähäni. Kyllä pää tuntui vähän omituiselta. Mihinkään muuhun kohtaan minua ei sattunut. Jotenkin osasin kaatua hyvin pehmeästi. Vähäksi aikaa menin sisällä lepäämään. Sanoin myös miehelleni, että jos käyttäydyn omituisesti, minulla on aivotärähdys.

Tällä hetkellä, kolme päivää kaatumisesta, ei ole muita oireita kuin kaulajänteiden kipeys. Nyt on sitten testattu, että tuollainen kaatuminen ei ollut lonkalle vaarallista. En tuota testiä ihan tahallanui tehnyt. Ilolla vain totean, ettei käynyt pahasti.

Toivotan kaikille rauhallisia ja leppoisia talvipäiviä.

Kliseinen
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Gemi5ni
Nivelklubin aktiivikirjoittaja
***
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 105
Sijainti: Pohjanmaa
Liittynyt: 28.06.2008
Re: Ratsastus
Vastaus #24 - 02.01.2010 klo 13:36:22
Tulosta viesti  
Moikka,

täällä oli niin kylmä jouluna, että en ratsastanut, mutta kävin kyllä pukemassa hevoselleni lämpimämmän loimen, kun asusteli silloin vielä tallin kylmemmällä puolella. Nyt on poika siirretty lämpimämmälle puolelle, kun tärisee kylmästä niin herkästi. Oliskohan se tuo trakhener-puolisko, joka reagoi lämpötilan vaihteluihin ja ruokinnan muutoksiin normaalia enemmän...?

Mutta totta on, että oman hevosen kanssa saa iloa muustakin kuin ratsastuksesta  Hymiö Nyt on taas täällä reilusti kylmempää kuin -15, joka meillä on "ratsastusrajana", ja eilen leikittiin sitten maneesissa maastakäsittelyleikkejä. Santsulla on tallitoppiksessa korkeahko kaulaosa ja lapalaskokset ja se päällä voi hyvin liikutella sitä koulutusköyden kanssa kylmemmillä keleillä kevyesti. Liikkuminen on hevoselle tärkeää, mutta kantaessaan ratsastajan painoa tätä nuorehkoa kaveria saattaa joutua ratsastamaan hikeen ennenkuin se liikkuu rennosti ja oikein päin, joten olen katsonut paremmaksi jättää hikiliikunnan kovilla pakkasilla pois. Pitkän köyden päässä se pystyy hyvin ravaamaan ja periaatteessa laukkaamaankin, mutta eilen riitti ravi yhdistettynä etu- ja takaosan väistöihin, peruutuksiin, "jo-joon" ja saatiinpa vielä puhtaat pohkeenväistötkin maasta käsin molempiin suuntiin. Välillä taluttelen heposta ympäri maneesia saadakseni itsekin liikuntaa  Silmänisku

Tässä Parellin leikkejä hiukan vaativammalla tasolla kuin mitä me olemme harrastaneet, mutta eiköhän hevoset noihinkin pysty taitavan käsittelijän kanssa.
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Pike4
Aktiiviklubilainen
***
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 652
Liittynyt: 17.08.2009
Re: Ratsastus
Vastaus #25 - 02.01.2010 klo 13:56:04
Tulosta viesti  
Kiitos tästä Parellin YouTubesta! Minulla on itsellä Parellin kirja, mutta "elävänä kuvana" nuo jutut ymmärtää aika paljon helpommin.

Näiden meidän issikoitten kanssa on elämä vähän yksinkertaisempaa kuin muunrotuisten. Tietysti, jos haluaisi, voisi näidenkin kanssa tehdä monenlaista.

Minäkin olen pitänyt pakkasrajana sellaista reilua kymmentä astetta. Nyt lähdettiin kuitenkin jouluratsastukselle, koska poika (27 v.) ehdotti. Mentiin pelkästään käyntiä jo siitäkin syystä, että tämä oli pojan ensimmäinen maastoratsastus.

Nyt pitäisi ratsastusta jatkaa, mutta kelit ei oikein suosi. Kohta pitää ruveta harkitsemaan hevosten ottamista sisään yöksi. Vielä ne ovat pärjänneet ulkona.

Toivotaan vähän lämpimämpiä ilmoja meidän kaikkien iloksi.
Hyvää alkanutta vuotta! Hymiö
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
sisu
Nivelklubin kirjoittaja
*
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 73
Liittynyt: 03.01.2010
Re: Ratsastus
Vastaus #26 - 03.01.2010 klo 18:53:24
Tulosta viesti  
Mahtava palsta, löysin tämän tänään, kun en kylmyyden takia päässyt tallille ja jäi aikaa selvitellä lonkkavaivojen hoitomahdollisuuksia.
1. Nuorena minulla oli osaava suomenhevonen. Sitten oli 10 v. taukoa ja sen jälkeen erilaisia vuokrahevosia, lähinnä puoliverisiä. Taas 10 v. taukoa ja sitten lopullinen pimahdus. Kävin puoli vuotta tunneilla kerran viikossa - lonkan paranemiseen meni aina se viikko. Sitten pikkuhiljaa lisäsin ja "pahimmillaan" kävin tunneilla 3-4 kertaa viikossa, lisäksi minulla oli vuokraPV kolme kertaa viikossa sekä oma nuori ja osaamaton putte päivittäin. Lonkka oireili, mutta jatkoin sisukkaasti. Harjoitusravi ja tunneilla käynnit samoin. Sitten meni tunto jalkaterästä eikä kevyt ravi onnistunut. Viikko tämän jälkeen selkä leikattiin. Olin siirtänyt jumittuneen lonkan selän työstettäväksi. Kaikki hevostelu jäi pariksi kuukaudeksi kokonaan, mutta sitten olen jatkanut omallani jo monta vuotta. Heponi on nykyään erittäin osaava, mutta itse olen joutunut siirtymään lähinnä maastoköpöttelijäksi.
2.Lonkkavaivat ovat erittäin kivuliaita "vapaapäivien" jälkeen. Jotenkin kierryn kasaan ja selkään mentyäni vasen polvi painaa hevosta ja pohje sojottaa ulospäin. Tällöin en voi hevoselta pyytää kuin käyntiä ja pysähdyksiä. Jonkun ajan kuluttua yleensä verryn ja monesti lopetellessani saan polven irti satulasta vaikka pohje on kiinni kyljessä. Puolen vuoden aikana on tilanne kuitenkin huonontunut siinä määrin, että aion hakeutua leikkaukseen varsinkin tämän palstan rohkaisemana.
3.Ratsastus on minulle välttämättömyys. Se avaa liikeratoja. Jos olen kolme päivää ratsastamatta, en kävele edes 50 metriä. Pilateksessa käyn kerran viikossa ja se on varmasti auttanut siinä, että olen voinut jatkaa ratsastusta selän hajoamatta. (istuntani on vino vas. lonkan takia ja rasittaa selkää). Joskus olen mennyt selkään ja tullut heti alas, kun kivut ovat olleet liian kovat. Ennen ratsastusta ota usein pore panacodia ja ajoitan tehon ratsastuksen alkuun. Lisäksi aina kun olen jumissa, pidän mielessä, että hevoselta en voi vaatia juuri mitään, eikä kivut ole sen vika.
4.Selkäleikkauksen (välilevytyrä) jälkeen opetin hevosen kulkemaan kevyesti talutettaessa, nostamaan itse jalat merkinantokoputuksesta kavionputsausta varten ja seisomaan kuin tatti, vaikka miten selkään vääntäytyisin. Näistä taidoista on nykyään paljon hyötyä.
5.Selkään nousen korokkeelta jo ihan satulan ja hevosen säästämiseksi. Jos maastossa joudun tulemaan alas, pääsen yleensä selkään. Jo ajatus, että joutuisi kävelemään(mikä on nykyään tosi huonoa ja kivuliasta) auttaa selkään pääsyssä. Joskus jään kentälle, kun olo on liian vaivainen.
6.Olen pahasti hurahtanut hevosiin. Olen rakentanut tallin ja kentän, karsinaelementit tulevat helmikuussa ja hevoseni muuttaa tulevine kavereineen talliini ensi syksynä (4-6hevosta). Olen sen hyväksynyt, etten itse voi liikuttaa kuin yhden hevosen ja senkin tarvittaessa kärryillä tai juoksuttaen. Muut hevoset otan rajoitettuun täyshoitoon.
7.Edellisessä tallipaikassamme paikan pitäjä opiskeli istuntajuttuja ja pääsin hänen "koekaniinioppilaaksi". Sieltä sain oivan ensiavun lonkkakivun iskiessä. Otan selässä istuessa vasemman (kipeän) jalan nilkasta kiinni vasemmalla kädellä ja venytän jalkaa taakse- ja ylöspäin. Kivut lievittyvät heti. Joskus joudun toistamaan tämän vähän väliä, mutta niinkin voi päästä maastosta kotiin ja joskus sitä sitten vertyy ihan hyväksi.
Toinen "vaivaisjuttumme" on kakkojen keräily kentältä talikolla selästä käsin. Kun on kipeä, eikä voi oikeasti ratsastaa, kentän kiertäminen on uuvuttavaa. Sen sijaan rauhallisin liikkein venytellen kakkoja kohti ja kuljetellen niitä saa jumpattua ja venyteltyä aika laaja-alaisesti. Kolmas "juttu" on irtojuoksutus. En pysty kävelemään=taluttelemaan, enkä halua heti heppaa laittaa pientä ympyrää kiertämään liinan päässä niin olemme pikkuhiljaa harjoitelleet irtojuoksutusta. Nykyään hepo pysyy ympyrällä, vaihtaa pyynnöstä suuntaa ja hyvin verkattuaan pyynnöstä pienentää ympyrän aivan pieneksi. Joskus meillä on niin hauskaa irtojuoksutuksessa, että se voittaa ratsastuksen.
Hevosellani käy ammattiratsuttaja viikottain ja siksi heppani on osaava (laukanvaihdot ja jopa piaffi sujuu). Ja kun hepo on hyvän ikäinen (13v.) on tulevaa lonkkaleikkausta ajatellen hyvä tilanne, kun hyvätasoisia liikuttajia on tarjolla.
No tulikin koko elämä kerrottua... ja kiitos muiden kirjoituksista, niitä on ollut todella kiva lukea!
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Gemi5ni
Nivelklubin aktiivikirjoittaja
***
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 105
Sijainti: Pohjanmaa
Liittynyt: 28.06.2008
Re: Ratsastus
Vastaus #27 - 04.01.2010 klo 23:28:18
Tulosta viesti  
No on mahtava palsta, ja paremmaksi koko ajan muuttuu kun uusia ihmisiä ja kokemuksia tulee lisää  Kliseinen
Tervetuloa sisu!

Ihastutti ja ihmetytti taitosi ja kekseliäisyytesi pärjätä hevosten kanssa huonokuntoisenakin ja siitä heräsi heti kysymyksiä (myös muille).
Ensinnäkin, miten koulutat nuorta hevosta eteenpäin kun ratsastaminen on kivuliasta? Tiedän kyllä, että maasta käsin voi tehdä monenlaista, mutta itse olen hevosen omistajana turhan arka (ja kokematonkin). Ja muutkin, ettekö pelkää, että hevonen voi keksiä jotain yllättävää, joka ei sovi omaan kuntoon kun sen selässä yrittää pärjätä ja ajatella senkin puolesta?
Oma tilanne on tällä hetkellä se, että tunnen hevoseni paremmin kuin taitavammat (ja parempikuntoiset) ratsastajat, jotka mielellään kyllä hevostani ratsastavat, mutta mieluummin veisin sitä itse valmennuksissa eteenpäin. Itse asiassa saankin sen joiltain osin ratsastettua ja käsiteltyä kuntoon silloinkin kun muut kokevat sen hankalaksi, mutta yleistä epävarmuutta minulla varsinkin vauhdin kanssa on. Sillä pitäisi yleensä laukata vauhdikkaammin ja minun taas pitäisi tuntea hallitsevani se tosi hyvin ennenkuin uskallan antaa sen tarpeeksi liikkua. Hevonen ei lähde käsistä, mutta säikähtäessään ottaa tosi nopeita sivuloikkia, joista sitten itsekin nolostuu  Pusu minkäs se nuoruudelleen mahtaa...
Pystyn kyllä ratsastamaan hevoseni rennoksi ja hyvään muotoon, jos se on jännittynyt, mutta yllätyksiin se reagoi hevosen lailla.

"Irtojuoksutuksessakin" on yksi ongelma: hevonen yrittää vaihtaa kierroksen suuntaa ja joskus onnistuukin. Sille vasen kierros on luontevampi ja suunnanmuutoksen se saattaa itse tehdä, vaikka muuten kuuntelisi ja tekisi mitä pyydän. Sitten vaan naru kiinni ja hevonen käännetään takaisin oikeaan kierrokseen. Mutta tuota se ei saisi tehdä ja siksi en voi sitä irtona juoksuttaa kovinkaan paljon. Oliskohan mitään konstia saada pysymään paremmin pyydetyssä suunnassa...? Ainakin pitäisi olla himskutin nopea.

Tässäpä muutama pulma ja oma liikkuminen ei ainakaan nopeammaksi ja notkeammaksi muutu. Lonkissa minulla vasta ahtautta, mutta lannerangassa yksi nikamaväli täysin degeneroitunut ja vähän epäsymmetrisesti, aiheuttaen lievää skolioosia.
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
sisu
Nivelklubin kirjoittaja
*
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 73
Liittynyt: 03.01.2010
Re: Ratsastus
Vastaus #28 - 05.01.2010 klo 21:53:17
Tulosta viesti  
Hei Gemi5ni!
En minä aina niin hyvin pärjäile. Alkuaikoina oli usein suuria vaikeuksia ja kun hevonen oli osaamaton, en saanut ketään tuttavaani kahta kertaa sillä ratsastamaan. Käytin alusta alkaen ammattiapua eli kolme kertaa viikossa olin hevosen kanssa yksityistunnilla tai ratsuttaja meni sillä. Kovin pelokas en ole, mutta meilläkin oli periodeja, ettei maastoon ollut mitään asiaa. Maastakäsin kerran taluttaessa heppani säikähti ja juoksi ylitseni. Sain yhden kavion kokoisen mustelman reiteeni, mutta muutoin ei sattunut kummemmin. Minusta on ihan järkevää olla varovainen ja mieluummin ennakoida vaaranpaikat. Jos teilläpäin on pitkiä ylämäkiä, niin suosittelisin niissä päästämään höyryjä, ne ainakin minusta tuntuvat turvallisimmilta paikoilta.

Joskus ongelmat olivat niin suuria, että koko hevonen otti aivoon. Silloin keksin sen, ettei minun kannata mennä sen selkään epäkurantissa kunnossa, vaan yrittää saada suhde siihen jollain muulla tavalla. Koska olin aiemmin puuhaillut palveluskoirien kanssa, tein hevosestani "koiran". Tein porkkanajälkiä, etsitytin "kadonneita porkkanoita", harjoiteltiin seuraamista, luoksetuloa ja eteenmenoa (ämpärin päällä olevan porkkanan luo). Eniten hepo innostui juoksemaan viestiä minun ja tyttömme välillä. Selästä käsin harjoiteltiin aukomaan maneesin ovia ja lopulta se oppi nostamaan raipan ja rukkasen maasta ja ojentamaan ne minulle. Ratsastuksellisesti näistä ei ole ollut hyötyä, mutta uskon suhteemme siitä parantuneen.

Vaikeudet eivät silti ole vieläkään poissa kokonaan. Tänäänkin virtaa oli hevolla niin paljon että ratsastuksen (köpöttelyn) jälkeen laitoin sen irtona kentälle. Alkuun se meni aivan omiin nimiinsä milloin mihinkin suuntaan pukkiloikkiaan, mutta sitten tuli kuulolle ja pysyi ympyrällä ja toimi moitteetta.  Koskaan en pidä sitä tietenkään irti, jos kentällä on muita.
Yksi asia tulee mieleen siitä, että hevonen vaihtaa herkästi suuntaa. Itse joudun usein liioittelemaan sitä, että olen kohti hevosen häntää. Jos seison turpaa tai edes etuosaa kohti, voi suunnan muutos tulla hyvinkin nopeasti.


Muistan myös hyvin kuinka alkuaikoina pelkäsin kaatumista, kun hepan tasapaino oli vielä huono ja tottumaton ratsastajan painoon. Varsinkin alamäet olivat kaameita. Minulle sanottiin, ettei kompuroiva hevonen siitä muutu, mutta tämä kyllä muuttui. Nyt se menee alamäet niin letkeästi, että omat lonkat ovat vaikeuksissa.

Vaikeinta on muuten minullekin alastulo. Kerran edestämme meni neljä peuraa ja vaikka talli näkyi, en saanut heppaa kävelemään askeltakaan, sillä se uskoi metsästä tulevan ainakin sata "petoa" lisää. Pää oli korkealla ja sillä sydän hakkasi. Itse en päässyt alas, sillä jalka ei nouse koulupenkin korkean takakaaren yli, jollen itse pääse kumartumaan eteen alas. Jouduimme peruuttamaan nämä pari sataa metriä tallin pihaan, missä heppa suvaitsi laskea päänsä alas.

Alkuaikojen vaikeuksia auttoi myös se, kun tajusin, että hevoseni on erittäin hyvä rehun käyttäjä. Se syö lähinnä vain hyvää heinää ja kivennäisiä sekä herkkuina pari porkkanaa. Virtaa on yllin kyllin työmäärään nähden, ulkomuoto pyöreä ja karva hyvä, joten olen suosiolla jättänyt kaikki kaurat, Prixit, myslit ym. pois.

Nuoren hepan kanssa ei ole helppoa, mutta siitä tulee juuri oman oloinen ajan myötä. Tsemppiä ja kärsivällisyyttä vaan!
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Gemi5ni
Nivelklubin aktiivikirjoittaja
***
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 105
Sijainti: Pohjanmaa
Liittynyt: 28.06.2008
Re: Ratsastus
Vastaus #29 - 06.01.2010 klo 12:40:58
Tulosta viesti  
Kiitos vastauksesta!

Varmaankin pitkä kokemuksesi hevosten kanssa auttaa arvioimaan mikä hevosen käyttäytymisessä on todennäköistä ja siten vähentää turhia pelkoja.
Itse olin niin ihmeissäni vuosi sitten oman juuri 6-vuotiaaksi kääntyneen pikkukaverini kanssa, että tallin taitavammat sitä eniten opettivat laukkaamaankin ja mulla piti aina olla joku katsomassa nostaako myötälaukan (oikeassa kierroksessa, joka sille oli silloin vielä paljon vaikeampi). No nyt se laukkaa niin paljon paremmin ja harvoin nostaa enää vääriä laukkoja, että huomaan sen kyllä heti. Hassua, että ihan perusasiat ovat tuntuneet oman kanssa noin monimutkaisilta, vaikka ratsastuskoulussa vuosina 2000-2009 nämä olivat itsestäänselvyyksiä. Mutta on se oman kanssa silti aivan ihanaa.

Tuo suunnan vaihtaminen alkoi hiukan huomaamatta, kun aluksi pysäyttäessäni sen ympyrällä se kääntyi vaan katsomaan minua ja odottamaan palautetta tai mitä seuraavaksi tehdään. Ehkä siinä vaiheessa tuli liian usein vaihdettuakin se suunta, mutta nyt se  tekee sen omin päin ja aina siihen itselleen mukavampaa kierrokseen. Täytyypä yrittää tuota fokusointia takaosaan. Onhan se kaikessa maastakäsittelyssä tärkeää tiedostaa minkä vaikutelman itse antaa, jotta hevonen ymmärtää mitä siltä pyydetään. Tuossakin on mulla vielä opettelemista ja onneksi tämä asia eivät riipu siitä onko terve vai raihnainen  Hymiö

Tuo teidän suhteenne kehittäminen kuulosti aivan ihanalta  Pusu Mutta luulen kyllä, että useimmat hevoset tarvitsevat "oman ihmisen/ihmisiä". Uskon, että siinä on syy, miksi esim. viime sunnuntain ratsastaja, joka reissuni takia liikutti hevostani, koki sen hankalammaksi kuin minä seuraavana päivänä. Tosin kyllä aloitinkin maasta varmuuden vuoksi. Mutta kun teki niin pienestä pyynnöstä väistöt oikein keskittyneenä ja mallikkaasti, ja irtona käveli suoraan aiemmin pelkäämäänsä kulmaan maneesissa, menin tietysti selkään ja kivaa oli. Harmi, että aika loppui vähän kesken.

Toisaalta noista hankalista kausista oppii. Viime kesänä tynnyreiden ilmestyttyä kentän reunalle se alkoi pelätä niiden lisäksi kaikkea muutakin. Siitä vaiheesta selvittyämme nyt on helpompaa ja osaan lukea mikä juttu milloinkin on menossa. Toivon, että lisääntyvän kokemuksen myötä saan rohkeuttakin enemmän. Ainakin osaan käydä nopeammin kiinni tekemäämme tehtävään säpsyjen ja pikku sivuloikkien jälkeen, eikä polle pääse vaihtamaan "puheenaihetta". Mutta olihan nuo loikat aluksi sen verran yllättäviä, että pääsin viime keväänä/kesällä yhteensä 2 kertaa tipahtamaan selästä.

Toivottavasti saat nyt äkkiä lonkan kuntoon, eihän tuota taitoa kannata hukkaan heittää  Hymiö

p.s. Ai niin, tuo ruokintapuoli jäi vielä kommentoimatta. Yritin ensin pärjätä tosi pienellä väkirehumäärällä, ettei virtaa tulisi liikaa, mutta kun alkoi laihtua heti ilmojen viiletessä, niin ohraa piti ensimmäiseksi lisätä. Nyt sitte kovimmilla pakkasilla se saa liikutuksen jälkeen kourallisen tai 2 dl kauraa herkkupalaksi ja lämmittämään, kun katsoin, että talveksi käyttöön ottamani E-vitamiinilisä sallisi myös pienen määrän kauraa ilman lihasoireita, joita se helposti ruokinnanmuutoksista saa
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
sisu
Nivelklubin kirjoittaja
*
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 73
Liittynyt: 03.01.2010
Re: Ratsastus
Vastaus #30 - 06.01.2010 klo 21:19:18
Tulosta viesti  
Pitkä kokemukseni oman hevoseni kanssa tuo turvallisuuden tunnetta, jota ei alkuaikoina niinkään ollut. Vieraiden hevosten selässä en ole lähes pariin vuoteen ollut, enkä tässä kunnossa todellakaan edes harkitsisi moista.
Laukka ja varsinkin oikea laukka (olen tosi vino) on minulle aina ollut mukavan tuntuista, mutta ravissa alas istuminen on vaikeutunut huomattavasti. Joskus huomaan että täristän vain mukana ja siitähän kärsii jo hevonenkin. Aina kun olo on parempi, kokeilen, että onnistuisiko ravin ratsastaminen askelittain. Jos ei, niin keventelen. Minunkin hevoselle oli muuten oikea laukka tosi vaikea, itse asiassa nelitahtinen, mutta nykyään se on ok.

Minulla on oikea lonkka kunnossa ja vain vasen kipeä ja jos voisin valita, ratsastaisin vain oikeassa kierroksessa. Vinous ei nuorempana näkynyt ulospäin, mutta kun harjoittelin istuntaa liinassa ilman jalustimia, meinasin aina vas. kierroksessa valua ulos (alas).

Oma ihminen juttusi on ihan kuin meillä aikoinaan. Ostin hevoseni vain satulaan totutettuna. Ensimmäisen vuoden aikana sillä ei ratsastanut kukaan muu kuin minä itse ja yksi ammattilainen. Sen jälkeen kun ihan kelpo harrastajaratsastajat kokeilivat sitä, se oli ok pitkin ohjin käynnissä, mutta sitten se räjähti. Alkuun sen sai pysähtymään maneesin seinään ja lopussa ainoastaan maneesin nurkkaan. Ei se ilkeä ollut, mutta pelkäsi vieraiden vähän erilaisia apuja ja juoksi niitä karkuun. Vieläkään en lainaa sitä vieraalle suoraan maastoon, vaan ensin on syytä kokeilla kentällä.

Innostuin myös työhevosjutuista, kun hevoseni toimi suht asiallisesti kärryjen kanssa. Kävin kursseilla ja siellä kyseltiin, josko meidänkin kotitallilla voisi järjestää kevättyökurssin. Kävivät testaamassa hevosenikin ja hyväksi kurssihevoksi todettiin. Mutta sitten kun pihaan ilmestyi parikymmentä kurssilaista, muuttui heppani varsin "ryhdikkääksi". Sitten se laitettiin puupyöräisten lantakärryjen kanssa peruuttamaan lantalaan ja joukko kurssilaisia alkoi reippaasti nakkelemaan kärryihin lantaa, niin siitä se päätti lähteä. Pala lantalan nurkasta tuli mukaan ja valjaat vähän hajosivat. Tästä opin, että hevoseni toimii kivasti parin rauhallisesti käyttäytyvän ihmisen kanssa, mutta yleisöhevoseksi siitä ei ole.

Minusta kuulostaa viisaalta, että kun hevoseen tutustuu ja oppii sitä lukemaan, niin sitä kautta rohkeus kasvaa. Uhkarohkeus ja täysi pelottomuus kuulunee nuorille (pojille). Sinun hevosesi tekee ilmeisesti teräviä sivuloikkia säikähtäessään, niin että kyydissä pysyminen on hankalaa. Se varmasti lisää epävarmuutta, mutta nekin varmaan tulevat tutummiksi ja kun ei jännitä itse, niin hepokin hiljalleen tasaantuu. Lisäksi ratsastettavuuden lisääntyessä keinot selvitä hankalissa tilanteissa kasvavat.

Ruokinta on aina kovin yksilöllistä. Meillä on molemmilla sekä hevosella että itselläni ikuinen painon tarkkailu käynnissä, valitettavasti.

Vaikka olen ratsastanut paljon, en ole kehittynyt taitavaksi. Siksi käytän ratsuttajaa.
Mutta keskinkertaisenakin on kiva asioita pohdiskella.

Olen kirjoitellut ratsastuspäiväkirjaa jatkuvasti. Suosittelen. Aina kun on ollut erityisen hankala päivä, olen kaivanut esiin vanhan vihon ja lukenut sieltä kuinka paljon hankalampaa se on ennen ollut. Siitä olen saanut uskoa, että suunta on hyvä. Tsemppiä!
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Gemi5ni
Nivelklubin aktiivikirjoittaja
***
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 105
Sijainti: Pohjanmaa
Liittynyt: 28.06.2008
Re: Ratsastus
Vastaus #31 - 06.01.2010 klo 23:52:10
Tulosta viesti  
No niin, tästä taitaa tulla se päiväkirja  Virnistys, kun taas ollaan yhtä kokemusta rikkaampia.

Ei näihin minun juttuihini tarvitse aina vastailla, juttelen vain tässä omiani, kun tiedän, että täällä on ymmärtävä ilmapiiri.

Tänään oli tallimme maneesiin tuotu lämpöilmapuhallin, jonka luulin olevan siellä jatkuvasti niin kauan kuin pakkasia kestää. (Myöhemmin selvisi, että sillä vain lämmitetään maneesi ennen tunteja, jos pakkasen takia jouduttaisiin muuten perumaan tunnit).
Riemastuin tietenkin suunnattomasti, kun huomasin pääseväni ratsastamaan -22:n pakkasella ja maneesiin mennessä luulin, että tästä rumasta puhisijasta tulee pysyvä kaluste, johon hevoseni on totuttava. Puhallin oli ihan pienen oven vieressä, josta yleensä menemme sisään ja sainkin kohtuu helposti pollen siitä kun itse menin ovesta puhaltimen puolelta. Sitten piti kiepata vielä sulkemaan ovi, jotta lämpö ei pääse ulos. Ajattelin, että kaipa voidaan yhdessä mennä se sulkemaan kun siitä sisäänkin päästiin, mutta eiköhän se tästä suunnasta näyttänyt niin rumalta, että poika riuhtasi itsensä irti ja antoi minun mennä yksin sulkemaan oven. Ei se siitä mihinkään lähtenyt, mutta oli päättänyt, että sitä pistettä lähemmäs ovea ei mennä. Jatkettiin sitten taluttamalla ja arvelin jääväni maneesiin kunnes viiden tuntilaiset tulevat ja avaavat meille takaoven, joka oli ulkoa säpitetty pitkähköllä lankunpätkällä. Onneksi taluttaessa päästiin vähitellen ilman suurempia järkytyksiä lähemmäs pelottavaa laitetta ja uskaltauduin selkään. Siinä sitten käveltiin toisessa päässä maneesia niin kauan että sisäpohje ei enää joutunut tekemään kohtuuttomasti työtä puhaltimen puolella. Minulle oikea kierros on tuskallisempi, kun ongelmani on oikea lonkka, mutta sillä puolella taas muuten on lihasvoimaa enemmän. Kesti kyllä kauan ennenkuin edes kävellen toinen pääty-ympyrä alkoi sujua rennosti ja hevonen myötäsi niskasta. Sitten ajattelin, että yritän taluttamalla lähemmäs ja menen sen jälkeen uudelleen selkään kun ei taideta poiskaan päästä samaa tietä. Yllätyksekseni hepo käveli ihan koko uraa kunhan itse olin seinän (ja puhaltimen) puolella ja päätinkin yrittää ihan itsenäistä ulostuloa maneesista. Se sattui onnistumaan ja ajattelin jatkaa siedätystä huomenna. No eipähän nyt tarvitsekaan, kun laitetta ei pidetä siellä muulloin kuin ennen tunteja/ratsastusta.
Tuossa kuitenkin huomasin, että jalkoja pitäisi oppia käyttämään rytmisemmin ja lyhyemmin, jotta näillä lihasvoimilla pärjäisi. Raippaa ei tällaisissa tilanteissa kannata harkitakaan oman hevoseni kanssa.
Luulen silti, että tällaisista kokemuksista luottamus meillä toisiimme kasvaa, vaikka tämä ei muuten olisi ollut ihan välttämätöntä Pyöritä silmiä
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
sisu
Nivelklubin kirjoittaja
*
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 73
Liittynyt: 03.01.2010
Re: Ratsastus
Vastaus #32 - 08.01.2010 klo 19:44:39
Tulosta viesti  
Gemi5ni, päiväkirjaasi on tosi kiva lueskella. Tulee mieleen monet samankaltaiset tilanteet, silloin kun oma hopsuni oli nuori ja itse olin paljon terveempi.

Pike, jos olet kuulolla, niin kertoisitko mikset enää ratsasta säännöllisesti. Onko lonkkaleikkaus syynä vai muut kiireet? Kun olit kipeä ennen leikkausta ja jouduit vähentämään ratsastusta, totuitko pois tallilta tai hevosen selästä?

Itse en enää pysty ratsastamaan kuin aamulla. Iltapäivisin olen niin kipeä, etten mielelläni aja edes autoa. Mutta toivoisin, että pääsen leikkaukseen ja sen jälkeen voisin ainakin köpötellä lähes päivittäin jonkun lenkin.

Kovat pakkaset joutaisivat jo loppua! Meillä nytkin yli 20 astetta. Tuoko kylmyys muille ongelmia lonkan suhteen?
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Gemi5ni
Nivelklubin aktiivikirjoittaja
***
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 105
Sijainti: Pohjanmaa
Liittynyt: 28.06.2008
Re: Ratsastus
Vastaus #33 - 09.01.2010 klo 16:10:46
Tulosta viesti  
Pike,

oliko se nyt niin, että olet vielä toipilaana leikkauksen jälkeen? Olisi kiva kuulla, miten nyt menee  Hymiö

Meillä tuohon lämpöpuhallinepisodiin tuli heti eilen jatkoa, kun tallin putket olivat jäätyneet yhden hevosen takia, joka oli onnistunut yöllä avaamaan karsinansa takaseinällä olevan oven ja lähtenyt ulkoilemaan sulkematta ovea perässään  Pyöritä silmiä Lämpöpuhallin siis siirrettiin talliin ja toinen samanlainen vielä kaveriksi, jotta putket saatiin sulamaan.
Ajattelin jo hevoseni tottuneen puhaltimiin, kun sidoin sen käytävälle hoitamista varten. Siirsin kuitenkin varmuuden vuoksi puhaltimen kauemmas kulman taa pikkukäytävälle. Hepsun näytti rauhalliselta kun itse seisoin vieressä, mutta eiköhän saanut vetopaniikin heti kun käänsin selkäni. Hohhoijaa  Kieli, onnistui hajottamaan riimunsa ja narun lukon, enkä päässyt tänään hakemaan uusia, kun auto vielä sippas eilen tallilta tullessa. Että semmoista...
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Pike4
Aktiiviklubilainen
***
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 652
Liittynyt: 17.08.2009
Re: Ratsastus
Vastaus #34 - 09.01.2010 klo 17:31:33
Tulosta viesti  
Heippa vaan!
Teette suoria kysymyksiä, joihin on vaikeaa vastata. Kysyitte, miksi en ratsasta.

Vastaaminen on vaikeaa. Kaikki neljä islanninhevostamme ovat meillä omalla maatilalla. Joskus meillä on käynyt tuntilaisia jonkin aikaa. Työn ohella ei ole riittänyt voimia paikkojen pitämiseen sellaisessa kunnossa, että ne täyttäisivät asiakastallin vaatimuksia. Kun sitten samalla omat lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja muuttaneet muualle, olen jäänyt yksin harrastamaan hevosia. (Mies auttaa pyydettäessä.)

Nyt olen eläkkeellä ja lonkkakin sallii ratsastamisen. Niin, miksi en ratsasta? Tässä välillä jo luulin, että yhteistyö aikuisiksi kasvaneiden tuttujen "hevostyttöjen" kanssa lähtee alkuun. Sitten oli vain taas todettava, että kaikilla on niin omat kiireensä, että kukaan ei ehdi mitään. Tiedän olevani jotenkin lannistunut enkä oikein osaa tehdä tässä tilanteessa muuta kuin hoitaa hevosia päivittäin. Sen tajuan, että itse olen hevoset hankkinut ja itse minun pitäisi myös pystyä ne ja itseni aktivoimaan, mutta...

Jos Lahden lähistöltä löytyisi aikuisratsastajaa kaverikseni, niin asia alkaisi ehkä näyttää toisenlaiselta.

Tämä ei ole mikään vastaus kysymykseen, mutta yritys kuitenkin. Mahtava

En voi sanoa olevani enää toipilas leikkauksen jälkeen. Lonkkaleikkauksesta tulee kohta neljä kuukautta. Tällä viikolla minulle on tehty lähete polven tekonivelleikkaukseen.
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
sisu
Nivelklubin kirjoittaja
*
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 73
Liittynyt: 03.01.2010
Re: Ratsastus
Vastaus #35 - 09.01.2010 klo 17:44:38
Tulosta viesti  
Minä en päässyt tänään tallille ollenkaan, kun auton akku sanoi 3 (kolmen) tunnin lämmityksen jälkeenkin vain pyh ja pah. Ennen kuin saatiin kyyti akkukauppaan ja uusi akku ja uusi kaksi tuntinen lämmitys autolle, oli jo iltapäivä ja minun lonkkani sanoutunut irti kaikesta liikkeestä.

Lisäksi olin loimittanut autoni villaloimella ja perus ulkoloimella. Kyllä ne hevoset vaan on luotettavampia.

Nykyään hepo asuu maneesittomassa tallissa, eikä lämmityksistä ole tietoakaan. Ensimmäiset viisi vuotta oltiin "kuplamaneesi"tallilla. Se oli niin ilmatiivis, että kun laittoi valot päälle, niin tunnin kuluttua oli vähintään 10 astetta lämpimämpää kuin ulkona.

Nyt on kentällä "puoli metriä" lunta ja se tekee raviaskeleesta vähän turhan korkean minun lonkalleni. Onneksi käyntikin on hevoselle syvässä lumessa niin raskasta, että varsinkin näillä paukkupakkasilla se hyvinkin riittää.
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Pike4
Aktiiviklubilainen
***
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 652
Liittynyt: 17.08.2009
Re: Ratsastus
Vastaus #36 - 09.01.2010 klo 19:54:25
Tulosta viesti  
Meillä on pakkaset olleet noin parissakymmenessä asteessa jo vähän liiankin pitkään. Hevoset ovat normaalisti ulkona koko ajan. Kesällä ne viihtyvät pihattotallissa itikoita paossa, mutta eivät talvella. Olen nyt kovimmilla pakkasilla ottanut ne sisälle navettaan. Siinä on vain se hankaluus, että navetta toimii monenlaisena verstaana, autonkorjausta yms. Hevoset ovat parressa kiinni. Aina niiden ollessa sisällä pelottaa, että joku pääsee irti ja lähtee kuljeskelemaan ympäriinsä. Niinpä otan ne sisälle vain ihan kaikkein kylmimmillä ilmoilla.

Jouluaattona olen viimeksi ratsastanut. Nyt odotan leudompia kelejä. Ratsastuspaikka on hevosten laidun, josta laitetaan portti kiinni, ettei muu porukka pääse vapaana vierelle. Maastoonkin voi mennä. Paksussa hangessa liikkuessa saa hevonen kyllä tehdä melkoisesti töitä. Toistaiseksi en leikkauksen jälkeen ole uskaltanut ratsastaa muuta kuin käyntiä ja tölttiä. Tuo islanninhevosten askellaji on kyllä tosi ihana. Ei hypi, mutta liikkuu suunnilleen ravin vauhtia.

Nämä hevoset ovat olleet meillä jo pitkään. Ensimmäinen niistä ostettiin meille jo 16 vuotta sitten, kaksi on ollut 10 vuotta ja yksi kai 7 vuotta. Niinpä ne ovat hyvin tuttuja ja ikäänkuin perheenjäseniä, joista jokaisella on oma luonteensa ja myös omat oikkunsa. Ne tuovat kyllä iloa ihan silläkin, mitä ne minulle "puhuvat". Työtäkin on, tottakai. Katsotaan eteenpäin, mitä kaikkea hevosten kanssa tehdään.
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Gemi5ni
Nivelklubin aktiivikirjoittaja
***
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 105
Sijainti: Pohjanmaa
Liittynyt: 28.06.2008
Re: Ratsastus
Vastaus #37 - 09.01.2010 klo 20:40:15
Tulosta viesti  
Pike,
Anteeksi, en tainnut olla kovin hienotunteinen. 4 hevosta on paljon, itselläni on ihan tarpeeksi jo yhdessä.

Pakkanen alkaa onneksi jo vähän hellittää, mutta en päässyt minäkään tänään tallille tuon akun simahtamisen takia. Alkaa jo vähän naurattaa, kun sisulla tasan sama tuuri.
Olen kuitenkin iloinen siitä, että hevoseni pääsi kavereitteni kanssa maastoon ja oli ollut kuulemma tosi kiva. Olivat laukanneet pellolla kaikki pakkasilla kerääntyneet ylimääräiset täpinät ulos  Hymiö

  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Pike4
Aktiiviklubilainen
***
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 652
Liittynyt: 17.08.2009
Re: Ratsastus
Vastaus #38 - 10.01.2010 klo 10:47:21
Tulosta viesti  
Gemi5ni: Ei haittaa, vaikka kysyitkin suoraan. Joskus on ihan hyvä ajatella asioita enemmän ja ehkä vähän eri tavalla kuin mihin on tottunut. Myönnettävä on, että tätä hevoshomman mielekkyyttä mietin aina välillä itsekin. Järki sanoo, että on aivan hullua pitää näin monta hevosta. Toisaalta, ne ovat kuin perheenjäseniä, joista luopuminen olisi aika hankala juttu.
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
sisu
Nivelklubin kirjoittaja
*
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 73
Liittynyt: 03.01.2010
Re: Ratsastus
Vastaus #39 - 10.01.2010 klo 17:57:13
Tulosta viesti  
Pike, minulla on aika sama tulevaisuudenkuva edessä. Olen itse 175 senttinen, mutta heponi on vain 152 korkea, jotta "lapsetkin voisivat ratsastaa". Nyt ovat lapset 13-19 vuotiaita, enkä jaksa punaista mattoa levittää heidän jalkoihinsa, jotta suvaitsisivat tulla tallille. Olenkin tottunut ajatukseen, että kyse on minun omasta harrastuksesta ja itse siitä tulee selvitä. Nyt olen sitäpaitsi erittäin tyytyväinen, että heppa on matala, helpottaa sitä vaikeata alastuloa.

Minulle riittää yksi hevonen, mutta haluaisin sen kotiin. Olen rakentanut 4-6 hevosen tallin ja toivon saavani siihen sellaisia asiakkaita, joista olisi minulle itsellenikin ratsastusseuraa. Minulle ratsastaminen on myös "ihmissosiaalinen" harrastus. Maastoilen paljon yksin, koska ratsastan nykyään vain aamuisin, mutta aina olen iloinen saadessani seuraa. Asuisitpa Pike lähempänä (Espoossa) niin voitais mennä yhdessä.

Tosi kurja Pike tuo sinun polvesi. Toivottavasti se kuntoutuu yhtä hyvin kuin lonkkasi. Ratsastuksesta kyselen siksi, kun yritän selvittää omia mahdollisuuksiani lonkan ja ratsastuksen suhteen ja siksi ratsastusta harrastavien lonkkaleikkauksesta toipumiset kiinnostavat. Se, että kun yksi osa saadaan kuntoon niin toinen ongelma tulee esiin, taitaa olla aika yleistä.

Oma polveni on kuvattu lääkärin tahdosta. Se ei koskaan ole ollut kipeä, mutta pitää hurjaa rutinaa. Onneksi siitä ei ole löytynyt mitään ongelmia kuvistakaan. Lapsena se oli ihan vino, sitä tutkittiin, mutta lääkäri totesi sen olevan vain persoonallinen. Vinous juonsi lonkasta, mutta se selvisi vasta ollessani 30 vuotias.

Meillä oli tänä aamunakin vielä -21 pakkasta. Menen vasta huomenna tallille, mutta onneksi ratsuttajani on käynyt tänään liikuttamassa hepan, ettei huomenna ole dynamiittia odottamassa.

Eilen jouduin autottomuuden takia kävelemään melkein kilometrin(sauvojen kanssa).  Kävelyn jälkeen sain lonkkaani sellaiset leposäryt, että sen leikkaukseen hakeutuminen varmistui. Nyt pikemminkin pelkään, että sanovat, että katsotaan nyt vielä...

Mitenköhän suomenhevoselle voisi sen töltin opettaa??? Kerran olen issikkavaelluksella käynyt ja kivaa se töltti olikin.
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Gemi5ni
Nivelklubin aktiivikirjoittaja
***
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 105
Sijainti: Pohjanmaa
Liittynyt: 28.06.2008
Re: Ratsastus
Vastaus #40 - 10.01.2010 klo 19:38:25
Tulosta viesti  
Täällä nyt vähemmän kuin 10 pakkasastetta ja ratsastelin tänään ulkona kentällä. Heppaseni käyttäytyi hyvin, mutta ei ollut niin rento ja hyväliikkeinen kuin parhaimmillaan. Harmi, että tulossa ma ja ti, jolloin en koskaan pääse itse ratsastamaan työkauden aikana. Pitkä joululomakin meni pakkasten takia osittain hukkaan. Pojalla on kyllä on maastoilija ja/tai ratsastuskoulukeikka maanantaisin, mutta taas oli sellaisen tuntuinen, että ratsastaisin mieluummin itse sitä. Toivottavasti saa ratsastuskoulussa lempparikuskinsa, joka ratsastaa tosi kauniisti.

Kamala ikävä jo etukäteen pikku pirpanaa...
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
sisu
Nivelklubin kirjoittaja
*
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 73
Liittynyt: 03.01.2010
Re: Ratsastus
Vastaus #41 - 12.01.2010 klo 19:15:15
Tulosta viesti  
Eilen ja tänään on selkään pääsy ollut jakkaraltakin hankalaa. Eilen mentiin vallan vajaan tunnin maastolenkki, mutta tänään käännyin aika äkkiä takaisin. Mitä minä siellä istun kivusta kiemurrellen, koska ei se lonkkaa enää paranna. Ja ilmakin oli ihan lämmin. Saattaapi olla, että nyt on ratsastukset ratsastettu, kerran aion kyllä vielä kokeilla. Jos olo ei ole tätä päivää parempi, siirryn kokonaan harrastamaan tätä nivelklubia. Tässähän voi aina välillä käydä oikomassa itseään, jääkaapilla jne. Nytkin muu perhe lähti kirjastoon, kun meillä on vain yksi nettitikku ja se on alvariinsa varattu.

Satuloista joku tuonne ylemmäs kirjoittikin, tässä omat kokemukseni:
Alkuun satuloita jouduin vaihtamaan, kun hevosen selkä muuttui ratsumaiseksi. Sitten meille tuntui hyvältä Piffin Amaretto, syvä koulusatula. Kun lonkkani alkoi kipuilla, ostin lisäksi Cliff Barnsbyn yleissatulan sillä ajatuksella, että se helpottaisi lonkkien avautumista. Tämä ajatus osoittautui vääräksi. Minulle on selvästi parempi istua siten, että jalat roikkuu mahdollisimman suoraan alaspäin mahdollisimman lähellä hevosta. Yleissatulassa jalat on enemmän koukussa ja se koukistaminen taitaa olla yksi ongelma. Lonkan kipeytymisen myötä olen vielä pidentänyt jalustimia pari reikää. Jostain näiltä palstoilta luin, että olisi tärkeää venyttää jalkaa roikottamalla sitä. No tämähän juuri toteutuu satulassa pitkillä jalustimilla. Oikea lonkkani on terve ja siksi minulla ei ole vaikeuksia korkean takakaaren kanssa alastullessa, kunhan hepan kaula on alhaalla.

Tänään tallille palatessamme se kuunteli jotain ääniä pää kohollaan. Laitoin käden sen kaulalle ja sanoin, että laita pää alas ja se laittoi. Tätä ei ole mitenkään opetettu, mutta kun on yhteistä taivalta tarpeeksi ja rutiinit tuttuja, se varmaan ymmärsi, ettei tuo täti alas tule ja anna porkkanaa, ellei pää ole alhaalla liukumista varten (tulen alas makaamalla kaulalla, heitän oikean jalan yli ja valun alas oikealle jalalle. Vasen jalka on koukistettuna, ettei se vaan tärähtäisi maahan. Sitten vaikeroin hiljaisesti ja annan hepalle porkkanan).

Tänään saivat hepat rokotukset ja madotukset, niin ei se niin vaarallista ole ottaa vähän rauhallisemmin. Täytyy kuitenkin ruveta järjestämään apuliikuttajia. Meillä ei pyöri ratsastuskoulua tässä ja tähän asti olen itse ratsastanut 5-6 kertaa viikossa eli tämä on minulle iso muutos. Jouluaattona ratsastin viimeisen kerran "kunnossa" ja mentiin niin paljon kuin hepoista irtosi. Kaverina meillä oli connemara poni, joka veti pulkkaa, eli yksi ponin kyydissä ja yksi pulkassa. Kiva muisto ja siitä ei ole kauan.
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Pike4
Aktiiviklubilainen
***
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 652
Liittynyt: 17.08.2009
Re: Ratsastus
Vastaus #42 - 12.01.2010 klo 22:24:01
Tulosta viesti  
Sisu, tutuilta kuulostaa tuo selässä kipuilu. Aika hyvin sentään pystyt ratsastamaan, jos olet vielä hiljattain voinut tehdä tunnin lenkin.

Noista satuloista: Minulle fysioterapeutti ehdotti ihan vain istuskelua hevosen selässä ilman satulaa Silloin hevosen lämpö tekisi lonkalle hyvää. Ongelma tietysti on, miten sinne selkään silloin pääsisi.

Minulla on hevosten valjasvyö, johon olen joskus kiinnittänyt jalustimet nahkalenkkeihin. Tuolla tavalla olisi tukea jaloille ja samalla saisi hevosen selän lämpöä. Kun tässä nyt kaikki muukin näköjään jää tekemättä, niin enpä ole tuotakaan nyt kokeillut uudestaan.

Sen voin sanoa, että aika ihmeellisen oudolta tuntuu sitten uuden lonkan kanssa olla selässä, koska lonkka aukeaa eikä sitä satu. Tuota aikaa ja kokemusta toivon teille toisillekin.
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
sisu
Nivelklubin kirjoittaja
*
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 73
Liittynyt: 03.01.2010
Re: Ratsastus
Vastaus #43 - 13.01.2010 klo 13:37:51
Tulosta viesti  
Kiitos vastauksesta Pike!

Tunnin lenkkini on ollut käyntiä, pysähtelyä, jalan venytystä ym, ei siis normaali ratsastusta enää tämän vuoden puolella. Mutta nyt en enää ainakaan satulalla ratsastele, sen sijaan tuo selässä istuskelu voisi olla hyvä juttu. Meillä pääsee kyytiin tallin ylisille johtavalta sillalta, joten saattaisi onnistuakin. Ja siinähän tarvitsee aueta satulan verran vähemmän muutenkin.

Selässä en jalustimia niinkään kaipaa, vaan tuntuu hyvältä kun ne saa roikkua vapaana. Taaksepäin en voi vasenta jalkaa venyttää yhtään, siellä on jokin kohta, joka on kinnannut jo vuosia.

Olen nyt saanut sovittua hevosen liikutuksesta apuvoimien kanssa ja täytyy vain viedä tallille kalenteri, johon merkataan aiotut ja tehdyt ratsastukset, ettei kaikki tule samana päivänä. Onneksi löytyy sekä kentällä menijöitä, että maastoilusta tykkääviä, niin hepo saa vaihtelua. Kaappikin pitäisi varmaan siellä siivota ja viedä ylimääräiset tavarat pois niin, että muiden kypäriä siellä tarvittaessa voi myös säilyttää. Eli kyllä minulle on siellä ihan tarpeeksi puuhailtavaa vaikken ratsastaisi.

Tosi innolla odotan leikkauksen jälkeistä olotilaa.
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Gemi5ni
Nivelklubin aktiivikirjoittaja
***
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 105
Sijainti: Pohjanmaa
Liittynyt: 28.06.2008
Re: Ratsastus
Vastaus #44 - 13.01.2010 klo 21:08:03
Tulosta viesti  
Pike4 kirjoitti 09.01.2010 klo 17:31:33:
Nyt olen eläkkeellä ja lonkkakin sallii ratsastamisen. Niin, miksi en ratsasta? Tässä välillä jo luulin, että yhteistyö aikuisiksi kasvaneiden tuttujen "hevostyttöjen" kanssa lähtee alkuun. Sitten oli vain taas todettava, että kaikilla on niin omat kiireensä, että kukaan ei ehdi mitään. Tiedän olevani jotenkin lannistunut enkä oikein osaa tehdä tässä tilanteessa muuta kuin hoitaa hevosia päivittäin. Sen tajuan, että itse olen hevoset hankkinut ja itse minun pitäisi myös pystyä ne ja itseni aktivoimaan, mutta...

Hei Pike,
tuossa voi auttaa aikakin. Ota vaan rauhassa sitä lisää, onhan jo eläkkeelle siirtyminen iso elämänmuutos, joka voi aiheuttaa tyhjän tunteen, eikä ole halua tarttua mihinkään. Älä ainakaan huonoa omaatuntoa ota siitä ettet ole vielä aktivoinut itseäsi ja hevosiasi. Onhan hevosilla toisensa, eikä tilanne ole ollenkaan niin huono kuin yksin tarhatuilla hevosilla.

sisu otti puheeksi satulat. Kokeilemistamme Barnsbyistä hevoseni on kyllä tykännyt. Ne ovat pehmeämpiäkin kuin Albionit, jotka taas itselleni ovat "lonkkaystävällisempiä". Tuo nykyinen Albion kyllä näyttää hevoselle hyvin istuvalta, mutta se on kuitenkin yksi mahdollinen syy hevoseni liikkeen huonontumiseen, jonka nyt kahdella viimeisellä ratsastuskerralla olen havainnut. Syitä voi olla muitakin; tänään selvisi kengityksen virheet (toinen kengittäjä tulee ensi viikolla), ja pakkasilla hevonen on ollut vähemmällä liikunnalla. Nyt kuitenkin seuraavat 4 päivää ratsastan sitä vain itse, joten tilannetta on helpompi tarkkailla.

  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Pike4
Aktiiviklubilainen
***
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 652
Liittynyt: 17.08.2009
Re: Ratsastus
Vastaus #45 - 13.01.2010 klo 21:26:31
Tulosta viesti  
Kiitos, Gemi5ni, kauniista sanoistasi!
Kyllä jossain vaiheessa rupesin laskemaan noita stressipisteitä ja pääsin aika huimiin lukemiin. Jospa sitä vain on oltava hissukseen. Nyt olen huomannut, että unta riittää aivan tolkuttomasti. Ehkä se on sitä vuosien takaista univajetta.

Huomenna ei ole mitään menemisiä. Jospa sitten saisin itseni hevosen selkään. Näin toivon.

Issikoilla on ainakin käytössä sellaisia läpyskäsatuloita. En nyt kylläkään osaa sanoa, mistä niitä saa. Eli siinä on satulaosana vain huopamainen levy, jolloin satula ei levitä hevosta ja lämpö tulee hyvin ratsastajaan. Yritän ottaa selville ostopaikan, jos kiinnostaa. Saattaisi se sopia muunkinlaiselle hevoselle kuin issikalle.

Hyviä öitä! Kliseinen
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Pike4
Aktiiviklubilainen
***
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 652
Liittynyt: 17.08.2009
Re: Ratsastus
Vastaus #46 - 14.01.2010 klo 22:16:48
Tulosta viesti  
Ilta on jo tullut, mutta kerron vielä tämänpäiväisestä ratsastusyrityksestäni. Päätin sitten tänään ratsastaa ilman satulaa, jotta lämpöä tulisi hevosesta minuun. Otin valjasvyön, sovitin jalustimet vyön nahkalenkkeihin suunnilleen sopivan mittaisiksi. Satulahuovan laitoin valjasvyön alle, etteivät vyön tyynyt painaisi liikaa hevosen (tosi pitkäkarvaista) selkää. Jakkarankin otin varuilta mukaan, sellaisen muovisen, vähän korkeamman saunajakkaran.

Valjasvyön hihnat ovat tosi jäykät, joten niitä oli vaikeaa saada kiristettyä. Kun mielestäni olin saanut ne kireälle, alkoi ensimmäinen selkäänmenoyritys. Pieni painaminen jalustasta laittoi koko systeemin pyörimään hevosen mahan ympärillä. Niin otin satulahuovan pois ja yritin kiristää vyötä. Kiipesin jakkaralle ja yritin saada hevosta sopivalle etäisyydelle jakkarasta. Olin varmaan aika hullunkurinen näky seistessäni jakkaralla hevosen pyöriessä jakkaran ympäri. Jossain vaiheessa pääsin jo mahalleni hevosen selkään. Hyvä niinkin. Jakkara oli liian matala, että olisin pystynyt nostamaan jalkaani hevosen selän yli ilman jalustimeen tukeutumista. Ja sitten jalustimeen painaminen vain pyöräytti valjasvyötä. Ihan vain jonkin verran harmitti. Kaiketi seuraavalla kerralla on vain sovinnolla laitettava hevoselle satula, jonka vyön pystyy kiristämään riittävän kireälle. Blääh! Kävihän tämä tietysti kuntoilusta, mutta se ratsastuksen suoma mielihyvä jäi saamatta.

Jotain hevosjuttua päätin sitten tehdä. Siinä aitauksessa ollessani totesin, että aidat ovat paksun huurrekerroksen vuoksi tosi matalat. Kävin kepillä hakkaamassa tolppia ja aitalankoja, että huurteet irtosivat. Langat nousivat hetkessä paljon korkeammalle. Sainpa siinä itsekin liikettä, kun rämmin polviin asti ulottuvassa hangessa eteenpäin. Kaikkia aitoja en jaksanut puhdistaa. Sen verran rajua oli tuo lumessa kahlaaminen.

Tämä oli tällainen hevostelupäivä. Kieli
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Sopuli
Nivelklubin superaktiivijäsen
*****
Poissa



Viestejä: 6 215
Sijainti: Mansesta nääs!
Liittynyt: 30.09.2008
Re: Ratsastus
Vastaus #47 - 14.01.2010 klo 23:10:31
Tulosta viesti  
Oli varmaan hassu näky, vyösysteemi pyöri hevosen ympärillä ja hevonen jakkaran ympärillä. Virnistys
  

Nivelrikko, molempiin lonkkiin Anthology metalli/metalli kokoproteesit Coxassa elokuussa 2008
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
sisu
Nivelklubin kirjoittaja
*
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 73
Liittynyt: 03.01.2010
Re: Ratsastus
Vastaus #48 - 15.01.2010 klo 09:46:54
Tulosta viesti  
Aika hurjalta Piken puuhastelu vaikutti. Itse olen kerran jäänyt jalustimesta kiinni "roikkumaan", kun jakkara keikahti alta. Heppa ei onneksi hievahtanutkaan, mutta enää en uskalla käyttää kiikkeriä korokkeita.

Meillä oli alkuaikoina selkään nousussa avustaja tarpeen pitämässä toiselta puolen, ettei satula pyörähdä ympäri. Kerran kokeilin toisella hevosella rungotonta satulaa, joka varmaan muistuttaa aiemmin kuvailemaasi satulaa. Siinä minulla syntyi myös epäilys, että satula saattaisi kiepahtaa ympäri varsinkin, jos selkään kapuaminen on hitaanpuoleista.

Suosittelen lumikenkiä syvään lumeen. Minulla ne on aina talvisin autossa mukana. Ja jos yhtenä päivänä kävelee polun lumikengillä, voi seuraavana päivänä siitä kulkea kuin tampattua polkua pitkin. Näin säästyy lumitöiden vaivalta siellä, mihin ei autolla tarvitse päästä (meillä ei ole linkoa). Nyt olen tosin delegoinut kaikki lumityöt muille.
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Gemi5ni
Nivelklubin aktiivikirjoittaja
***
Poissa


Nivelklubi rulettaa!

Viestejä: 105
Sijainti: Pohjanmaa
Liittynyt: 28.06.2008
Re: Ratsastus
Vastaus #49 - 16.01.2010 klo 19:08:55
Tulosta viesti  
Hankalia nuo satulajutut. Kun pitäisi sopia sekä ratsulle että ratsastajalle. Pikelle sanoisin, että taidat kuitenkin olla oikeilla jäljillä, koska muistaisin eräältä ratsastusterapeutilta kuulleeni, että terapiaratsastuksessa mieluummin jalustimet kuin satula, ja hän suositteli jalustimien kiinnitystä joko terapia- tai vikellysvyöhön. En kokeillut, koska itselläni ei ollut silloin hevosta, saati terapia- tai vikellysvyötä, mutta asia jäi kuitenkin mieleen, koska oli ammattilaisen mielipide. Oma terapiaratsastukseni ei kuitenkaan silloin liittynyt nivelrikkoon, vaan ihan toiseen tautiin.

Nyt on ollut hyvä -sekä hevoselleni, että minulle- kun ollaan saatu olla kahden kesken, ja vielä ulkona hangessa, jossa kengityksestä johtuvat jalka-asennot eivät niin haittaa liikettä. Ja poika tykkäs, kun oltiin ulkona ja laukattiin eilen kunnolla. Tänäänkin laukattiin, mutta lähinnä ravia parantaaksemme, koska laukan jälkeen se ravasi hienosti  Kliseinen Ja mami oli onnellinen, varsinkin, kun hyviä kengittäjiä löytyi jopa 2, joista toinen varmasti pääsisi tulemaan ensi viikolla.
Hevosellani on vuohisnivel selvästi yliojentunut, koska kavio oli edestä pitkä ja takaa  vuoltu liian lyhyeksi. Googletin tuon jutun, ja selvisi, että ravihevosten kaviot on ennen vuoltu noin. Voihan se olla, että takaosan saa silloin hyvin alle, mutta lavan lihasjumit voivat kyllä johtua siitä ja siten lyhentävät askelta. Toivon, että että kengittäjä suostuisi tekemään muutoksen vähitellen ja voisin aina uuden kengityksen jälkeen hierotuttaa hevoseni, jolloin se voisi uuteen jalka-asentoon ja liikkeen muutokseen lähteä ilman lihasjumeja. Ensi viikolla siitä lisää...
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Sivunvalintanappi Sivu: [1] 2 3 4
Lähetä aiheTulosta