Hei,
En tiedä onko tästä aiheeta keskusteltu ja missä ketjussa. En ainakaan ole löytänyt pohdintaa/kokemuksia siitä, miksi tekoniveliä laitetaan eri materiaaleista?
Onko niillä jokaisella erilainen toimintafunktio, tarkoitettu erilaisille, eri ikäisille ihmisille, erilaiseen liikuntaan ja elämäntapaan? Onko kestävyydessä tai toimivuudessa eroja?
Vaikuttaako materiaali käytännön elämään jotenkin?
Miksi niitä ylipäänsä laitetaan erilaisista materiaaleista?
Jos lääkäri laittaa valitsemaan materiaalin, minkä noista valitsee, vai valitsevatko lääkärit materiaalin omien mieltymystensä mukaan, mistä haluavat ihmiselle nivelen laittaa. Valitaanko materiaali saatavilla olevan valikoiman mukaan, vai laitetaanko halvinta mahdollista näin julkisen sairaanhoidon puitteissa, eli saavatko yksityispotilaat titaanisen tekonivelen?
Kyllähän keraaminen kuulostaa näin mitäänymmärtämättömän pulliaisen korvaan ihan erilaiselta kuin esimerkiksi titaaninen, jota ei saa rikki millään...
Ja mikä määrää lonkkamaljan materiaalin?

Onko teiltä ihmiset kysytty ylipäänsä mitään materiaaleista ja onko teille kerrottu eri materiaalien funktiota?
Olisi kiva kuulla mielipiteitänne tästä asiasta ja kokemuksia omista materiaaleistanne.

Minun käsittääkseni lääkäri valitsee kullekin potilaalle sopivimman. En tiedä tarkkaan mitä kaikkia seikkoja siinä pitää ottaa huomioon, mutta varmaan ainakin potilaan ikä ja kuinka rasittavaa liikuntaa on tarkoitus harrastaa leikkauksen jälkeen. Hinta on myös yksi tekijä ainakin julkisella puolella ja minkälainen valikoima sairaalassa on, tekoniveliin erikoistuneissa sairaaloissa voi olla enemmän vaihtoehtoja tarjolla. Tällaisia muistelen lehdistä ja netistä lukeneeni, varsinaista "sisäpiirin tietoa" minulla ei asiasta ole. Minulta ei kysytty mitään ja lääkärinkin suunnitelmat näyttivät matkan varrella muuttuneen, koska saamissani papereissa luki ensin että laitetaan keraamia ja sitten olikin laitettu kaikki metallista. Turhaa kyllä olisi ollutkin kysyä minulta koska en ymmärrä asiasta mitään, aivan arvailuksi se olisi mennyt.

En ole materiaalikysymyksen erityinen tuntija ja hintapoliittiset ratkaisut ovat ihan vieraita, mutta kommentoin sen mitä olen 'antanut itselleni kertoa':
Minulla on juuri sellainen 'keraaminen' lonkan tekonivel.
Kysyin lääkäriltä, mitkä materiaalit minulle asennetussa nivelessä ovat:
reisiluuhun tuleva osa on titaania ja lonkkamaljaosa on koboltin ja oliko se nyt kromin seosta.
Liukupinnat ovat keraamiset. Keraamisessa pinnassa on kaiketi vähiten kitkaa, ja se on liikunnassa edullinen.
Metalleista hän kertoi, että titaani olisi lonkkamaljaan liian kova, 'joustamaton, joten siksi sitä ei ole siinä, mutta reisiluuosan täytyy ollakin luja.
Lääkäri valitsee sopivimman mallin, mutta ei hänkään sitä varmaan tee ihan omavaltaisesti ja yksinomaan esim. iän perusteella, kyllä hänen ainakin pitäisi kuunnella asiakkaan elämäntilannetta ja tarpeita.
Keraaminen voi kuullosttaa epäilyttävältä, mutta luulenpa, ettei minulle ainakaan ensimmäiseksi olisi harkittu 'hauraiden mummeleiden mallia'.
Yritin tehdä selväksi, että uudella lonkalla täytyisi pystyä sekä liikkumaan suht monipuolisesti että tekemään ruumiillista työtä.
Tekoniveleni on myös ns. isonuppinen, käsittääkseni se ei ole kovin herkkä menemään sijoiltaan.
Pienemmässä (tavanomaoisessa) nupissa on puolestaan omat etunsa.

Minulle jäi nivelen valinnasta se käsitys, että halpismalleista ei tässä tarvinnut välttämättä valita, vaikka 'karvalakkipuolella' oltiinkin.  

Minulla muovi-metalliyhdistelmä - osasementillinen.
Käsittääkseni millainen laitetaan riippuu nivelen kunnosta, millainen on nivelen rakenne, potilaan ikä (mitä nuorempi sen todennäköisempää on ennen pitkää uusinta leikkauksen tarve.
Tämän lisäksi varmaan lukuisa joukko asioita, joista emme tiedä ja miten paljon lopulta ymmärtäisimmekään.
Eiköhän rajoitteet ole yksilökohtaisia -- yleisesti on kirjoitettu, sanottu ei tärähtelevää, ei rajuaja liikuntalajeja ei vaativia uusia liikuntaharrastuksia.

Jos nyt ihan oikein muistan niin sanottiin vielä -- vasta kun "avataan" ja nähdään tilanne, tehdään lopullinen päätös

Saako kysyä mikä on mini-invasiivinen avaus?
Joku kirjoitti täällä että varokaa huonoja ortopedejä! Kyllä minä ainakin olen ihan lääkäreiden armoilla, huonojen tai hyvien. Sellaisen tekonivelen saa millaisen joku päättää laittaa. Jotenkin pelottaa, entä jos laitetaankin vääränlainen joka kuluu tai irtoaa. En osaa vaatia tai pitää puoliani kun en ymmärrä hitustakaan, eivätkä lääkärit varmasti oletakaan potilaan sanovan juuta eikä jaata valintoihin. Ovatkohan kaikki lääkärit uusimpien tuulien tasalla ympäri Suomen. Sementittömät itse kiinnittyvät nivelvarret ja kulumattomat lonkkamaljat... ei voi kuin huokaista ylöspäin että joutuu taitaviin käsiin. Onkohan minulla jonkinlainen lääkärikammo? On kyllä itsellänikin kokemuksia lääkäreiden virhearvioinneista, yksi oli jopa kohtalokas ja hengenvaarallinen poikani terveydelle.

Toinen asia: olen itse vasta kipulääkekierteessä ja odottelen pääsyä keskussairaalaan lääkärille. Maanantaina alkaa taas työt sairasloman jälkeen kipulääkkeiden voimin. Ongelma on se, että minulla on Mobic >> vaihdettu apteekissa Meloxicam ratiofam 15 mg ja Panacod. Joudun tekemään tarkkuutta vaativaa työtä ja Panacod tekee minut hajamieliseksi ja väsyneeksi. Onko jollakin kokemusta jostain muusta samantasoisesta mutta selväpäisemmästä lääkkeestä kuin Panacod?

Kolmas asia: onko joku kokeillut Naturamedin Medilenk naturalia? Mainostavat että se "tehokas keino joka uudistaa ja ylläpitää nivelten hyvinvointia ja kuntoa" Sisältää hydrolysoitua rustotiivistettä, kollageenia ja inkivääriä sekä kondroiittisulfaattia... mahtaako toimia vai onko humpuukia?

Noista luontaistuotteista vielä: Minä kokeilin kaikkia mitä vain mainostettiin, että auttaisi nivelvaivoihin, eikä mitään vaikutusta. Luultavasti minulla oli silloin jo nivelrikko liian pitkälle edennyt tai alun perinkin liian paha, että siihen olisi inkiväärillä, hainrustolla yms. voinut vaikuttaa. Lievemmässä tapauksessa ne ehkä olisivat auttaneet.

Ja minkä verran siitä edes muistaa, minä ainakin muistan siitä ensimmäisestä tapaamisesta lääkärin kanssa vain palasia sieltä täältä. Hän on voinut selittää paljonkin joka on täysin häipynyt mielestäni, kun jännitys oli niin kova, ja seuraava tapaaminen olikin sitten jo leikkaussalissa.

Empä itsekään muista tuosta Lääkärin tapaamisesta oikein mitään . Mulle kun piti laittaa ensin vain osanivel.
Vaan lääkäri sanoi että olet kolmen vuoden päästä uusinnassa , että on järkevin laittaa kokonivel , olin melkein "Shokissa"  ei tullut mieleen kysellä materiaalia mikä tulee.
Seuraavana aamuna vaan leikkauspöydälle. Terv Piksu

Kommentillani tarkoitin noita poliklinikkakäyntejä -- epikriisin sain tehdystä toimenpiteestä ja sairaalassa oloajasta

Minäkin katsoin nopeasti tuosta leikkauskertomuksesta ja siinä luki mm. "Anthology, keraaminen nuppi, keraaminen liner", ja jotakin varren sortista. Sitä leikkauskertomuksesta löysin vielä tiedon että leikkauksen kestäessä oli mittailtu ja katsottu millainen varsi olisi paras.

Noista materiaaleista olen ymmärtänyt, että muovinen kuppiosa olisi vanhempaa tyyppiä (kuinka paljon sitä yleensä käytetään vielä nykyään), ja hyvänä puolena kai on, että muovi joustaa hieman (ottaa vastaan iskuja)?

Olin kirjannut lievän nikkeliallergian, ja ilmeisesti sen vuoksi tuo keraaminen katsottiin parhaaksi. Olin kyllä lääkärille maininnut, että haluaisin vielä luistimille (lisämainintana että tarkoitan lähinnä "rusettiluistelua, en mitään kaksois-lötsejä"). Keraaminen on kuulemma siitä hyvä materiaali, että se on erittäin kulutusta (hankausta) kestävä, siitä ei irtoa mitään, jne.

Noita malleja on senkin miljoona erilaista, ja ilmeisesti niitä kehitetään koko ajan, joten materiaalissa on pieniä eroja, samoin siinä, miten nivel on tarkoitus saada kiinni luuhun, jne.

(kotona siis ollaan, olosuhteisiin nähden (hemo alhaalla) huomattavan pirteänä) - aika on mennyt sähköpostisuman purkamiseen ja sen sellaiseen, kirjoitanpa kuvauksen tuonne leikkausosaa tässä jossain vaiheessa) 

Täältä löytyy jotain, onko tämä se sama?

http://www.tekonivel.net/aineistot/lonkantekonivelet.pdf

Viimeksi kun kuulin asiasta niin vain yksi lääkäri Coxassa leikkasi tällä tavoin, Hannu Syrjä, mutta en tiedä onko ehkä sittemmin joku muukin opetellut sen konstin. Se tekee kyllä toipumisajan helpommaksi kun ei ole asento- eikä liikerajoituksia. Minulle ei kerrottu etukäteen mitään siitä millainen tekonivel laitetaan (tai en ainakaan muista) mutta en tosin kysynytkään, ajattelin että laittakoon vaikka minkä kunhan nämä kivut loppuvat. Ja taisi mennä koko energia leikkauksen pelkäämiseen niin ettei näitä käytännön asioita paljon edes mahtunut päähän, mutta ihan turhaa pelkäämistä se oli, ei se leikkaus ollut mitenkään kamala.

Minä olen käsittänyt että sementitön pannaan ei niinkään siksi että se olisi helpompi vaihtaa, vaan siksi, että se sementti siinä kuitenkin kuluu vähitellen, ja sementillä kiinnitetty siis on vähemmän kestävä ja kestää nimenomaan liikerasitusta huonommin. Toipumisvaiheessa se taas on hiukan helpompi, kun jalalle voi heti varata normaalisti. Se sementitönhän perustuu siihen, että se ensinnäkin kiilataan tiukkaan sinne luun sisään ja sitten sen pinta on karhennettu niin, että luu kasvaa siihen kiinni, pääasiassa sen kuuden viikon aikana.

Tuossa samaisessa jutussa tuli ilmi sekin, miksi niissä "mummoproteeseissa" on se pieni nuppi: Muovinen vastakappale kuluu silloin vähemmän (ouotoa, olisin kuvitellut että pieni nuppi kohdistaisi painonkin pienemmälle alueelle ja siis kuluttaisi pahemmin???  No, mokomaa ei kyllä minusta saisi laiyttaa kenellekään alle 90-vuotiaalle yli 90-vuotiaallekin vain,ellei ole liikkuvaista sorttia...

Ainakin jo yli 10 vuotta sitten silloin kuusikymppiselle anopille laitetuissa nivelissä oli sementitön kiinnitys ja isot nupit, tosin muovinen vastakappale. Ja tämä sählingeistään kuuluisassa (tarkoitan nyt esim. nimimerkki InsaneOnen kokemuksia) Kymen sairaanhoitopiirissä.

Sopuli, onko sinulla muuten sementillä vai ilman? Tuo että ei olluit varausrajoituksia viittaisi sementtiin, mutta ihmettelen. Ja kumpi kiilautui syvemmälle: ensin vai toiseksi vaihdettu?

Olisikohan tuossa sitten ihan lääkäri- ja koulukuntakohtaisia eroja? Tai sitten se leikkausreitti vaikuttaa tuohonkin. Koska minulle nimenomaan annettiin ohjeet, että korkeintaan puoli painoa siihen kuuteen viikkoon asti (jonka olen tulkinnut niin, että oikea jalka ei nouse maasta, ellei ole jotain muutakin tukea), kolme viikkoa korkeintaan 60 asteen kulma ja siihen kuuteen viikkoon 90 astetta.

Sanoivat vielä (ei lääkäri itse, vaan tuli sairaanhoitajalta ja fysioterapeutilta) että myöskään sille kipeälle kyljelle ei saisi kääntyätuohon kuuteen viikkoon juuri painon takia. Tuota kyllä hiukan ihmettelen. Mutta olkoon, tuskin se mitään haittaakaan, ja olen aina mieluummin maannut oikealla kyljelläni.

Olisko Varjonen sitten hyvin tarkka ja varovainen noissa ohjeissa? No, noudatetaan kiltisti, lopputulos on tärkein!

Varmaan kaikki vaikuttaa kaikkeen -- lääkärit joutuvat pohtimana monenmoista, neuvojakinkysymään ratkaistessaan mitä ja miten tehdään.
Mainitsemasi lääkärin nimi tuntuu tutulta - kehuttu.
Kaikki he hyviä ovat ja tekevät parhaansa -- kukaan ei halua nimeään potilasvahinkotilastoihin.
Hyvillekin voi sattua virheitä, ikävä kyllä se näkyy ja kuuluu vaikka olisi ainoa "moka" koko uralla.
Surullisinta on tietysti että potilas on se kuka "laskun" maksaa.
Varmaan jossain niveltiedoss aon ollut juttua tekonivelen valinnasta.
MUkavaa olisi jos me potilaat kirjoittaisimem tarinaamme, mihin leikkauksen tekniikka perustui.
Vaikeaa tai ainainvaikeampaa sevoi olla jo leikatuille, ainakin jos leikkauksesta on aikaa -- uuset voisivat "haastatella" lääkäriä.
Tosin kaksi tapausta voi muistuttaa ulkoisesti toisiaan, mutta leikkausratkaisu voi olla aivan erilainen.

Minun käskettiin käyttää kahta kyynärsauvaa vain 1-2 viikkoa ja sitten yhtä kunnes kävely sujuu ontumatta. Kyllä näissä ohjeissa on paljonkin yksilöllisiä eroja, kannattaa vain tehdä sen mukaan mitä ohjeita itse on saanut.

Katrina18 kirjoitti 16.09.2009 klo 09:55:20:


Ainoa mitä minä omalla kohdallani näistä perusteista tiedän, on se miksi leikkausten välillä oli kolme viikkoa. Ensin lääkäri suunnitteli että leikkaa molemmat lonkat samalla kertaa, ja itsekin olisin suostunut että se olisi sitten ollut kerralla selvä. Asiaa kuitenkin mutkisti se että minulla oli muutamaa kuukautta aikaisemmin ollut aivoinfarkti, ja sen vuoksi oli turvallisempaa leikata molemmat lonkat erikseen, mutta toinenkin piti kuitenkin leikata pian koska muuten kävelyharjoitukset eivät olisi onnistuneet. Kolme viikkoa siinä sitten oli väliä, kamalan hankalaa aikaa kun toinen jalka oli leikattu ja toinen muuten kipeä. Onneksi ei ollut sen pitempi väli ja kun toinenkin jalka oli leikattu, sitten alkoi käveleminen onnistua varsin pian.

Kyllä ne tietävät, ja Coxassa varsinkin kun ovat juuri tekoniveliin erikoistuneet. Siellä oli monenlaisia tekoniveliä vitriinissä näytteillä eikä siinä ollut edes kaikki, koska en löytänyt sieltä tuota minulle laitettua Anthologya. Varmaan sieltä löytyy sinulle sopiva.

Kai joku vielä tekee väitöskirjan tekonivelten historiasta ellei ole jo tehnytkin. Minä olen nähnyt jossain museossa vanhoja kirurgin työkaluja ja siellä oli luusahakin, ja minä kuvittelin että minunkin luitani sahataan sellaisella mutta olikin modernimmat vehkeet.

Minulla on jo leikkauksesta vuosi mutta ei ole vielä tullut kutsua vuositarkastukseen. Jälkitarkastus oli marraskuun puolivälissä, joten jos se vuosi lasketaan siitä niin menee vielä pari kuukautta.

Lääkäri oli optimisti ja ajatteli että leikataan muutaman kuukauden välein -- joutui sitten toeamaan ettei kannata---
kuntoutuminen kesti ja kesti
Lopulta leikkausten väli oli reilun vuoden.
Vaikea sanoa toimittiinko oikein -- ei siihen koskaan ole vastausta, koskei toista vaihtoehtoa voi tutkia.
Lopputulos on kuitenkin onnistunut -- joka tapauksessa kaksi toimivampaa lonkkaa kuin muutoin.
Leikkaamatta jättämisen aiheuttamaa tilannetta en uskalal edes ajatella...

Metallisia liukupintoja ei nykyään enää laitetakaan.

Minulla on kokemusta sekä Coxasta että Peijaksesta.
Tekonivelleikkauksia on ryhdytty yhtenäistämään keskittämällä isoihin sairaaloihin ja laatimalla yhtenäistämisohjeet.  Aiemmin oli käytössä valtava määrä eri merkkiä tekonivelmalleja kuten ilmenee THL:n pitämästä rekisteristä ja näitä on ryhdytty vähentämään. Silti ymmärtääkseni metallipintoja lukuun ottamatta muita liukupintoja kaikkialla kyllä asennetaan, mikäli se on paras ratkaisu potilaalle. Tästä voi keskustella leikkaavan kirurgin kanssa, silloin on syytä olla hyvin perillä eduista ja haitoista , kaikki kirurgit eivät ota potilaan "ammattitaitoa" vakavasti.

Keraamisen  haittana on (naukumista ja narinaa  lukuun ottamatta), ettei sitä ole tarkoitettu vaihdettavaksi. Siksi niitä laitetaan nuoremmille, koska se on hyvin kestävä. Mutta jos se rikkoontuu, esim. uudelleenleikkauksen yhteydessä, keraamipalat tai -murut tekevät pahaa jälkeä elimistössä. Minulla on kuitenkin keraamilonkka vaihdettu - keraamiseen.

Nykyiset muovit ovat ihan eri maailmasta kun aiemmat kuluvat, tuotekehitystä on tehty ja niiden pitäisi kestää kyllä.

Coxaan pääsee valinnanvapaussäännön mukaan  potilaaksi,  kun lähete on kirjoitettu Päijät-Hämeen keskussairaalaan. Coxalla on myös poliklinikkavastaanotto Helsingissä, jossa ortopedi ilman muuta sellaisen kirjoittaa Coxaan, muutkin tietty käy. Itse valitsisin Coxan,  jossa lääkärit ovat keskustelleet kanssani vaihtoehdoista toisin kuin Peijaksessa.