Juttu on tekeillä, mutta haluan kertoa siinä vielä jälkitarkastuksesta joka on noin kuukauden päästä, muuten se ei tunnu valmiilta. Miten pitkä juttu saa olla, onko 2 liuskaa liikaa?

Vieläkö näitä juttuja kaivataan??

Jykälle ja kaikille muillekkin lehden toimitukseen osallistuneille taas kiitos hyvästä lehdestä !

terveisin
Auriel

Hei vaan

Olen uusi jäsen tässä klubissa. Kauhukseni huomasin, että tämä ohjelma on todella monimutkainen. Mukavia aiheita täällä on, joista monista minulla omakohtaisia kokemuksia.
Jospa tämä kirjoitukseni näkyy, olisi mukavaa saada kommetteja kuinka täällä voi keskustella ihmisten kanssa ilman suurempia kommervinkkejä.     Eivät hymiötkään täällä näy toimivan, kummallista......

nimimerkki pettynyt uusi jäsen.

Ja kun vastaat tai kirjoitat uutta viestiä, katso ettei ruudun alla ole rastia kohdassa "Rasti tämä, jos viestisi sisältää koodia (tai et pidä hymiöistä)." Jos sinulla on rasti siinä, se estää hymiöitä näkymästä. Kaikki keskustelufoorumit ovat ensikertalaiselle (ainakin minulle) vähän konstikkaita ennen kuin pääsee kärryille, kyllä se siitä lähtee!

En minä edes jaksanut lukea sitä kärsimysjuttua, voihan siitä joku luonteeltaan filosofisempi tykätä. Oman juttuni kyllä luin ja ajattelin että olisipa kiva olla kärpäsenä katossa kun Coxassa lukevat sen.

Hei Jykä, olen halukas kirjoittamaan jutun Niveltieto-lehteen. Voisin käydä sinun kanssasi alustavan keskustelun jutun aiheesta ja sisällöstä, niin ettei tule kirjoitettua samanlaista ja sisältöistä tekstiä kuin jo on julkaistu. 

Numerossa 2/2010 ollut juttu "Lonkkaleikkaus Amerikan malliin" oli valtavan mielenkiintoinen, oli jännä lukea miten erilaista siellä on. Esim. ennen leikkausta turvamiehet hakivat kirjoittajan käsiaseen pois ja leikkauksen jälkeen hän sai sen takaisin. Kuinka monelle täällä Suomessa tulee leikkaukseen lähtiessä mieleen, että täytyy ottaa pyssy mukaan?

Ai niin joo, minä kirjoitin joskus syksyllä oman raapustukseni, ja se jäi ilmeisesti odottamaan loppupyöristystä ja kertomusta kuinka sitten kävi...

Mitkäs ne kuolleet linjat  (deadline - määräaika) ovatkaan - nyt kesälomalla voisi olla aikaa keräillä tapahtumia ja kirjoittaa se jatko-osa, jos juttu vielä kiinnostaa?

Hei kaikille!
Tässä sitä istutaan uuden polvinivelen kanssa ja kirjoitellaan. Leikkauksesta tuli tasan kuukausi eilen maantantaina. Kahden leikkausperuutuksen jälkeen sitten viimein uskaltauduin leikkaukseen. Minun kohdallani polveni oireili aina välillä enemmän mutta pystyin kyllä kävelemään pitkiäkin matkoja ilman kipuja. Kivut ja turvotus tuli yleensä aina jälkeenpäin ja ajoittui yölle. Viime kesänä en sitten enää pystynyt pyöräilemään kun polvi ei taipunut tarpeeksi ja uidessa polvi myös ilmoitti itsestään. Lähdimme sitten mieheni kanssa helmikuussa 2017 Pariisiin viikonlopuksi viettämään 60-vuotis syntymäpäiviäni. Asuntomme sijaitsi kolmannessa kerroksessa ja sinne ei ollut hissiä. Kävelimme kaikki välimatkat Louvreen, Moulin Rougeen, Eiffeltorniin ja Riemukaareen. Polveni sai todella treeniä noiden kolmen päivän aikana. Liekö sitten liike ollut lääke, kun polvi tuntui todella hyvältä kunnes kotiin tultuamme leikkausaika ilmoitettiin kolmen viikon päähän. Sitten alkoi pelottaa ja kysymyksiä pyöri päässä. Menenkö liian aikaisin vai pitäisikö odottaa vielä. Mitä jos polvesta tulee huonompi mitä se nyt on? Soitin läpi kaverit joilla tiesin olevan tekonivel polvessa. Päädyin sitten siihen tulokseen, että jos lääkäri kuvien perusteella on minulle ajan varannut, ehkä leikkaus kuitenkin on aiheellinen ja peruuttaminenkin oli jo liian myöhäistä. Ja ehkä leikkaukseen kannattaa mennä tällaisena "hyväkuntoisena", että kuntoutuu myös nopeammin. Luultavasti tämä olisi kuitenkin edessä jossakin vaiheessa. En tiedä, näitä kaikkia asioita pyörittelin ja pähkäilin ja olin paikalla osastolla 6.3.2017. Nyt se sitten oli menoa!
Halusin nukutuksen ja sain reiteeni piikin joka puudutti jonkun hermon, että herääminen ja sen jälkeinen aika olisi siedettävämpää. Ja piikki toimi tosi hyvin, koko seuraava yö meni ilman kipuja. Mutta sitten ne kivut alkoivat...huh, huh
No nyt on kulunut nelisen viikkoa, "kävelen" täällä kotona melkolailla ilman keppejä ja postia hakiessa keppien kanssa, sillä ulkona on kuitenkin vielä paikkapaikoin lunta. Ajattelin tehkä pienen kävelylenkin tuossa päivemmällä, sais edes vähän raitista ilmaa. Nelisen viikkoa on melko lailla mennyt sisätiloissa. Kipulääkkeitä on kulunut ja vahvoja opiaadeja kaksi pakettia. Viimeinen puolitoista viikkoa on mennyt yhdellä tabletilla vuorokaudessa. Nyt on kaikki loppu ja uskon, että pärjään ilman vahvoja lääkkeitä tästä eteenpäin.
Välillä meinasi usko paremmasta huomisesta loppua kun koko vasen puoli pakaraa myöten oli kipeä, ja yöt olivat tosi vaikeita kun piti selällään maata koko ajan niin rupes paikatkin puutuun jo siitä. Nyt voi vähän asentoa jo korjailla kyljeltä kyljelle yön aikana tyynyjen avulla. Uskoisin, että pahin on nyt ohitse ja jumpata täytyy joka päivä. Koukkuun väkisin vääntöä ja säären nostoa pyyhe rullalla polven alla. Oikeaoppista kävelyä täytyy vielä harjoitella, sillä nyt polvi koukistuu turhan vähän kävellessä. Mutta eiköhän se tästä vielä iloksi muutu kun jaksaa vaan tehdä harjoitukset vaikka sitten hammasta purren. Jatkoa seuraa ja toivotaan, että kehitys on ollut yhtä positiivista myös seuraavalla kerralla kun tänne ilmestyn.