Nii-in.
Tuohan se on, että itse on ollut "pitkällä matkalla kipujen maassa" ja muu maailma menee menojaan, odottaa että itse toimisi kuin terveenä ollessaan. Nuo muiden sanomiset täytyy vain jättää omaan arvoonsa, yleensä he eivät tarkoita mitään pahaa, eivät vain hoksaa että auttakkin olisi voinut. Tämä yhteiskunta vain kulkee pärjäävien ja "projektimyönteisten" tahtiin, joten siihen on sopeuduttava.
Itselläni on tuo marssimurtuma/rasitusmurtuma, lihaskalvotulehduksen (bursiitti, joka on jo hieman parempi, mutta ei poissa) ohella polviproteesin (joka on ok) laiton jälkeen. Nyt on 7 viikkoa menty viikko kerrallaan, ihmetellen mikä mahtaa vaiva olla.
Ensiviikolla pitäisi päättää että jaksaako töissä ja siitä sitten riippuu onko joulu vapaata töistä vai ei. Suunnittele siinä sitten joulua, missään, mitenkään. Lupaako sitä liikoja, jos lupaa että ei joudu töihin? Yksi lomaviiko saatiin sentään siirrettyä kevääseen..

. Sairasloma ei todellakaan ole sama kuin loma.
Usein myös on niin, että sitä omien vaivojensa keskellä unohtaa, että muu maailma menee ja muillekkin tapahtuu hankalia ja elämää mullistavia asioita, vähän toisella tavalla vain kuin itselle. Lapset kasvat, omat vanhemmat vanhenevat, työ muttuu- kaikkea sellaista. Viimeaikoina on hankaluutena ollut suunnitella mitään, kun on kolme -neljä muuttujaa kuten oma kunto, sairasloman kesto, työvuorot,mahdollinen loma, työssä jaksaminen ylipäätään, muutoksissa mukana pysyminen..
Itse olen yrittänyt sanoa lyhyesti että mikä on hankaluus ja miksi en voi osallistua johonkin asiaan. On toisten ongelma, jos eivät sitä ymmärrä.
Itselläni pari vuotta tosi hankalaa aikaa, jolloin ei ole tiennyt mitä ensiviikolla on edessä. Ei ihme että ympäristö ei pysy mukana käänteissä, kun itselläkin on tekemistä, että missä mennään. Joten, tästä kuntoutumisestakin pitää pitää välillä lomaa

.