Heippa!

Raskas työ riittää yksinäänkin nivelrikon aiheuttajaksi. Mutta syitä voi olla muitakin ja aina usempi syy yhdessä aiheuttaa sen varmemmin. Riskiä sairastumiseen lisäävät mm. perinnölliset tekijät, ylipaino, elämän varrella sattuneet runsaat kolhut (esim. urheiluvammat, jotka aiheuttavat rustovikoja), ylilliikkuvat nivelet(=löysät), muut nivelsairaudet, niveltulehdukset, nivelten rakenneviat(esim. pihtipolvisuus), huono ravinto, tupakointi...

Olavi Airaksinen kirjoitti Nivelyhdistyksen artikkelissa, että esim. maanviljelijät sairastuvat lonkan nivelrikkoon 2-3 kertaa useammin kuin toimistotyöläiset. Taas esim. aktiivijääkiekkoilijanuoret sairastuvat mihin ammattiin tahansa käytyään ihan yhtä todennäköisesti polven tai lonkan nivelrikkoon kuin maanviljelijät.

Onneksi olkoon, kun saat BHR-nivelet! Kaikille se ei ole mahdollista jo luurakenteenkaan takia.

Onnea leikkaukseen, ei tarvitse enää kauaa odotella! Aurinkoista kevättä!

t. Lissu

Ihminen o yhtä kuluvakuin mikä tahansa muukin kone. Ne, jotka ovat joutuneet tekemään jo lapsesta alkaen raskasta työtä, ovat jo 56- vuotiaina melko kuluneita.

Tulehduskipulääkkeitä syödään ja työtä tehdään hampaat irvessä. Mutta tulee se loppu siitäki. Joskus tulee aika hakeutua työkyvyttömyyseläkkeelle, vaikka et itse halaisikaan. Työ on nykyisin kiireistä ja pakkotahtista, johon nuoret saisivat tulla. Mutta kuka tekee ns.raskaat työt, koska ATK- ja muut multimediat kännyköineen ovat poppia.

Harva sitäparikymppisenä vielä tietää, mitä isona haluaisi tehdä. Ei kaikista voi tulla maistereita. [/color][color=Maroon]

Entinen kirvesmies nykyisin työkyvyttömyyseläkeläinen 56.          Kloppina valimotyössä sen jälkeen elementtitehtaassa levynleikaajana 10 vuotta.sen jälkeen kirvesmies 10 vuotta.Viimeisin työni jauhemaalausala. Kaikissa näissä töissäni raskasta käsityötä. sormien nivelrikkoa (taipumattomat) lonkassa ja polvessa alkava nivelrikko.olen lähes varma raskaan työn vaikutuksesta nivelrikkoon.myös perintötekiät vaikuttavat.Son tua eläkkeelle siirtyminen ennen aikojaan melkoista jaakopinpainia itsensä ja todellisuuden kanssa.Minulle ei kannata sormien nivelleikkauksia tehdä?  Toivon jos jollekkin leikkaukset auttavat niin tee se.   Ei tämä eläkkeellä oleminen ole hassumpaa aikaa.

            Heippa klubilaiset!

On hieno asia, että joku kehoittaa taistelemaan työnantajaa vastaan.Itse en kyennyt siihen.

Itse sairastelin vuonna 2002 ja Kela kehoitti työnantajaa järjestämään kevyempää työtä. Sitä ei edes haluttu järjestää, vaikka olisin kyennyt kevyempään työhön.

Näin työntekoni loppui ja pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle 54- vuotiaana erilaisten kulumien takia.

En ollut itse kypsä eläkkeelle jäämiseen, joten oli opeteltava elämään itselleen.

Nyt olen ollut pian 3 vuotta eläkkeellä ja elämä jatkuu.
On tullut paljon uusia asioita ja harrastuksia tilalle.

Oma fysiatrini joutui sanomaan minulle suoraan, että olen pian pyörätuolissa, jos en jää pois työstä. Silloin vasta tajusin tilanteen vakavuuden.

Toivon, että jaksaisimme taistella terveyttämme koskevissa asioissa mahdollisimman pitkälle. Ainahan joku on kuitenkin voittaja.

Pääsiäisterveisin: Tupu[color=Orange][/color]

Voisikohan jo muutaman kuukauden sormia voimakkaasti rasittava työ pistää jotenkin nivelrikon alulle? Menetin työpaikkani kipujen vuoksi eivätkä kivut lakkaa levossakaan. Pelkään valtavasti 

Suvussani on nivelreumaa sekä nivelrikkoa. Kun jäin sairauslomalle niin reumakokeet otettiin ja raumalääkäri totesi ettei reumasta ole kyse. Minulla oli "vain" paha sormien koukistajajänteiden niveltuppien tulehdus sekä kipuja sormien nivelissä. Tupet ovat parantuneet, mutta kivut sorminivelissä jatkuvat ja jatkuvat.....

Terve Tuppurainen!

En tiedä kysyitkö minun ikääni, mutta kerron nyt kuitenkin olevani vasta nelikymppinen.

Se työn raskauskin on kovin suhteelista, mulla on "kevyt siisti sisätyö" ja silti kädet ihan tohjona.Lääkäri kielsi nostelemasta mitään painavaa ja kun pyysin esimerkkiä niin "ei ainakaan kirjoja"

Raskas työ on ainakin osasyyllinen nivelrikkoon. Toisaalta ortopedi totesi, että nivelrikko voi tulla myös henkilölle, joka ei liiku juuri ollenkaan. Perintötekijät siis, ja kukaties käyttämättömyys? Niveltulehdus? kemiallinen prosessi? Eläinproteiinit?
Ihminen on luotu liikkumaan!
Toki terveissä rajoissa.
Itse olen syntynyt maalle perheeseen, jossa isä oli työnarkomaani. Ja ohjelmoi myös lapsille (10) pienestä pitäen työtä: navetassa 50 l maitotonkat, metsätöissä alun toisella kymmentä. Sitten 40 v maatilan emäntänä. Selkään tehty jäykistyskeikkaus 30 v. sitten. Sivussa hoitelin viisi lastani.Ja luulin olevani (melko)terve, ja kouluttauduin vielä hierojaksi maatilan sukupolvenvaihdoksen jälkeen, hieman yli kuusikymppisenä. Toki vaivoja ja kipuja oli siellä täällä, mutta ajattelin , että kuuluu ikään ja asiaan...
lonkat ja alaselkä alkoi vaivata, kipuja myös sormissa ja ranteissa. Ensimmäisen puoli vuotta luulin, että lihassärkyjä.
Voitelin Mobilatia ja kylmägeeliä. Ei auttanut. Lopulta arvelin vaivani ja menin tutkimuksiin. Lonkissa, polvissa, lannerangassa, kaularangassa, sormissa ja ranteissa eri asteisia nivelrikkoja. Lanneselässä hermojuuret puristuksissa.
Nyt olen leikkausjonossa ja arvioitu leikkausaika on tammikuussa: suunnitteilla molempien lonkkien nivelten uusiminen. Ranteet voinee jäykistää, jos kipu yltyy sietämättömäksi.
Teen vielä jonkun verran hierontaa. Olen aina liikkunut ja tykkään siitä kovasti, niin hyöty-kuin vapaa-ajankin liikkumisesta. Tämän viikon olen tehnyt risusavottahommia 5 t/pv, ja väliin hoitelen lapsenlapsia.
Varmuudeksi otin arvion useammalta lääkäriltä: fysiatri, ortopedi ja röntgenlääkäri. Kaikki olivat samaa mieltä: leikkaus on ainoa ja seuraava hoitomuoto.
Onko kenellä kokemusta lonkkanivelten uusimisesta samassa nukutuksessa? 
Uskallanko????

Molempiin polviin tai molempiin lonkkiin voi laittaa tekonivelet yhdellä kertaa. Leikkaus kestää silloin kauemmin mutta on silti mahdollisuuksien rajoissa, ja toipumisvaihe aluksi vähän hankalampi mutta mahdollisuuksien rajoissa sekin. Tällainen leikkaus on rankempi potilaalle ja siksi esimerkiksi minulle ei tehty sitä vaikka ensin meinattiin, mutta sitten kuitenkin leikattiin kolmen viikon välein.

Näitä leikkauksia tehdään paljon spinaali-epiduraalipuudutuksessa, silloin ei tarvitse nukuttaa eikä se ole ollenkaan kamalaa. Minulle tehtiin molemmat leikkaukset spinaali-epiduraalipuudutuksessa, sen laittaminen ei sattunut lainkaan ja olin saanut niin hyvät esilääkkeet, että ihan lunkina kuuntelin kun lonkkia remontoitiin.

Hei Raakkel. Mulla ei ole kokemusta molempien lonkkien leikkauksesta, mutta ensin ehdotettiin yhden lääkärin toimesta yhtäaikaista leikkausta mikä kuulosti minusta melko hurjalta. Nyt on toinen leikattu ja toisen leikkaukseen olen menossa viikon päästä.Välissä 3 kk. Keskustelin leikkaavanlääkärin kanssa mikä olisi viksuinta. Lääkäri sanoi "yhtäaikais leikkaus onnistuu mutta on oltava tosi motivoitunut kuntoutukseen ja ainahan kun leikkausaika pitenee ja alue suurenee riskit on tietenkin suuremmat. Jos olisin halunnut molempien yhtäaikaisen leikkauksen lääkäri olisi sen tehnyt. Mutta itse halusin eriaikaisen leikkauksen vaikka toipuminen pitenee on kuitenkin yksi suht terve jalka käytössä. Pessimistinä ajattelin että jos jotakin menee pieleen niin anakin toinen jalka säästyy. En toki halua peloitella mutta kyllähän  varmaan tuplavoimat tervehtymiseen tarvitaan jos molemmat leikataan yhtäaikaa toki toipumisaika lyhenee.Kannattaa funtsia omaa kuntoa ja onko leikkauksen jälkeen hyvät tukijoukot auttamassa,sillä niitä tarvitaan arkitouhuissa. Tsemppiä vaan sinne!

Täällä on kirjoitettu hyvinkin positiiviseen henkeen yhtäaikaisuudesta.
Tiedän kuitenkin myös niitä, joitten toipuminen on alkanut vähemmän onnellisissa mekeissä.
Vaikkei potilastoverin kokemukset anna mitään ennustetta omasta selviämisestä, uskon ja luotan siihen että lääkärit tietävät mitä ovat tekemässä. Kysele, tenttaa lääkäreitä ja vaadi heiltä sellaiset vastaukset ja perustelut miksi hoitosi tehdään heidän sanomallaan tavalla, että ymmärrät ja voit hyväksyä. Vaikka päätös varmaan on viime kädessä lääkäreillä, eivätköhän kuitenkin ota vakavasti harvittavaksi potilaankin mielipide

Verkostopalaverista
Kuntoutus- ja työnluonnetta on mietitty nyt eri tahoilla vuosia. Jonkin sortin verkostopalaveri oli meilläkin. Että osaa ottaa päähän, kun työnantaja tulee "palveriin" kerta toisensa jälkeen- ja taas kerran heillä ei ollut muuta sanottavaa, kun:" kevyempiä työtehtäviä ei ole, tarjoamme lyhennettyä työaikaa...".

Sitä vaan, mettä miksi kokoontua jos ei ole mitään uutta sanottavaa. Tulee väkisinkin mieleen että joku laki vaatii tällaista "seurustelua". Kävelin sieltä kesken pois, kun ei mitään pohdintaa ollut aikomuskaan tehdä... . Ilmoitusasiahan tuo olisi ollut, jos mitään ei millekkään voi.

Lohduttahan se että tällä minun vaivallani on huomattava työllistävä vaikutus . Moni taho pohtii, perehtyy ja miettii asiaani - omalta kannaltaan.

Kyllä on Kafkamainen olo.

Lähinnä tuossa verkostopalverissa harmittaa se, että työnantaja tulee aina tuolla yhdellä ajatuksella- ja sitten siitä pitäisi keskustella .  Eli- miten? Miksi, jos on vain yksi vaihtoehto joka on, että ei ole vaihtoehtoa. . Varsinkin kun toisalla olemme miettineet ja päättäneet, että voin ihan hyvin yrittää paluuta entiseen työhön.

Onhan se  toki  kiva vastaantulo työnantajalta, että ei tarvitse heti sairasloman loputtua jaksaa täyttä työaikaa. Sitä ajatusta arvostan kovasti.

Aivan, on erinomaista että on osa-aika työ ja osa-aika eläke (jota minulla ei ole ainakaan vielä ollut). Ilman lyhennettyä työaikaa en olisi kyennyt olemaan töissä viimeiseen 2 vuoteen. 

Nythän on niin, että tämä "säihkysääri" kuntotuu vielä ihan normaaliksi työntekijäksi, pitkäksi aikaa  . Kesäksi kuntoon kamppanja on jo täydessä käynnissä.

Välillä vaan nämä selvittelyt ja suunnittelut väsyttävät. Huomaa että on aika kärsimätön sellaisten asioiden suhteen, jotka eivät suoraa edistä kuntoutumista. Kun yrittää todella intensiivisesti kuntoutua, ei tahdo kuuunnella juttuja että "millekkään ei voi mitään..".

Ensiviikolla töihin ja normaaliin arkeen  .