Uutiset

2018, 05.06.2018 | niveladmin

UEF väitös 15.6. Luu mukautuu muuttuneisiin kuormitusolosuhteisiin polven tekonivelleikkauksen jälkeen

Väitös ortopedian alalta

Väittelijä: LL Antti Jaroma

Aika ja paikka: 15.06.2018 klo 12, Auditorio 1, Kuopion yliopistollinen sairaala

Lääketieteen lisensiaatti Antti Jaroma analysoi väitöstutkimuksessaan polviproteesia lähellä olevan luun luuntiheyden muutoksia seitsemän vuoden aikana polven tekonivelleikkauksen jälkeen. Tutkimus osoitti, että proteesileikkauksen myötä muuttuneet luuston kuormitusolosuhteet vaikuttavat luuntiheyteen vielä vuosia leikkauksesta. Lisäksi todettiin kartiokeilatietokonetomografia- eli KKTT-tutkimuksen olevan käyttökelpoinen uusi menetelmä polviproteesikomponenttien ja niitä lähellä olevan luun tutkimiseen.

Polven tekonivelleikkauksen tarkoituksena on vähentää nivelrikosta aiheutuvaa polvikipua ja parantaa potilaan liikuntakykyä. Samalla pyritään oikaisemaan virheasento, jonka nivelrikko on alaraajaan aiheuttanut. Virheasennon oikaiseminen ja parantunut toimintakyky aiheuttavat muutoksia luuston kuormitusolosuhteissa. Luu on elävää, muovautumiskykyistä kudosta ja muuttuneet kuormitusolosuhteet muokkaavat luun aineenvaihduntaa. Muutokset voidaan havaita luun mineraalitiheyttä mittaavilla menetelmillä, joista röntgensäteilyn vaimenemiseen perustuvan luuntiheysmittauksen eli DXA-mittauksen on jo aiemmin todettu olevan tarkka ja toistettava. KKTT-tutkimus on otettu käyttöön laajalti muun muassa hammaslääketieteellisessä kuvantamisessa. Sen etuja perinteiseen tietokonetomografiatutkimukseen verrattuna ovat muun muassa vähäisempi säteilyannos ja halvempi hinta, mutta sen käyttökelpoisuutta polviproteesin kuvantamisessa ei ole aiemmin tutkittu.

Jaroma selvitti väitöstutkimuksessaan muutoksia, joita luuntiheydessä tapahtuu polviproteesileikkauksen jälkeen. Luuntiheyden mittaamiseen käytettiin DXA-menetelmää. Tutkimusaineiston muodostivat kaikkiaan 112 potilasta, joille asennettiin polviproteesi Kuopion yliopistollisessa sairaalassa (KYS) vuosina 1998–2002. 86 potilaan polviproteesikomponentien viereistä luuntiheyttä seurattiin seitsemän vuoden ajan. Samojen potilaiden lonkkien sekä leikkaamattoman polven luuntiheyttä seurattiin lisäksi neljän vuoden ajan polven tekonivelleikkauksesta. 26 potilasta satunnaistettiin saamaan alendronaatti- ja kalsiumhoitoa tai pelkästään kalsiumhoitoa vuoden ajan tekonivelleikkauksen jälkeen, jotta luun aineenvaihduntaa muokkaavien lääkeaineiden vaikutusta proteesia lähellä olevaan luuhun voitiin tutkia. 18 potilaalle, jotka kutsuttiin KYSiin polven tekonivelen uusintaleikkaukseen, tehtiin leikattavan polven KKTT-kuvaus pilottiluonteisessa tutkimusasetelmassa, ja ortopedi sekä kaksi tuki- ja liikuntaelinradiologian erikoislääkäriä arvioivat kuvat.

Leikkausta edeltäneen alaraajan virheasennon aiheuttama poikkeava polven luuston kuormitus näkyi selkeästi tekoniveltä lähellä olevan sääriluun sisäyläosan luuntiheydessä. Toisaalta virheasennon korjaaminen vaikutti selvästi sääriluun yläosan luuntiheyteen ja asennon ylikorjaus laski sääriluun luuntiheyttä kaikkein eniten, jopa 24 prosenttia seitsemän vuoden seurannassa. Reisiluun alaetuosan luuntiheyden keskiarvo oli tilastollisesti merkitsevästi korkeampi neljään vuoteen saakka leikkauksesta siinä potilasryhmässä, joka sai leikkauksen jälkeen alendronaatti- ja kalsiumhoitoa verrattuna pelkästään kalsiumhoitoa saaneeseen ryhmään. Vastaava ero nähtiin reisiluun alatakaosan luuntiheydessä kahteen vuoteen saakka leikkauksesta ja sääriluun yläulko-osan luun tiheydessä seitsemän vuoden kohdalla. Leikatun raajan lonkan luuntiheys säilyi neljän vuoden seurannan aikana muuttumattomana, kun taas leikkaamattoman raajan lonkassa havaittiin ikää vastaava luuntiheyden väheneminen. KKTT-tutkimuksen luotettavuus osoittautui keskinkertaiseksi arvioitaessa polviproteesin reisikomponentin rotaatiota ja erittäin hyväksi arvioitaessa säärikomponentin rotaatioasentoa. Menetelmä osoitti säärikomponentin irtoamisen 97 prosentin herkkyydellä ja 85 prosentin tarkkuudella.

Tutkimus auttaa ymmärtämään muutoksia, joita polviproteesileikkaus potilaan luustossa aiheuttaa. Oikein asemoitu polviproteesi vaikuttaisi tasaavan sääriluun luuntiheyttä, millä voi olla positiivinen vaikutus polviproteesin pysyvyyteen. Bisfosfonaattihoito hidastaa polviproteesileikkauksen jälkeistä luukatoa ja saattaisi olla hyödyllistä potilaille, joiden luuntiheys todetaan alentuneeksi. Hyvin toimiva polviproteesi voi estää leikatun alaraajan lonkan luuntiheyden laskua, mikä saattaisi jopa ehkäistä lonkkamurtumia. Sekä DXA että KKTT soveltuvat polviproteesia lähellä olevan luun laadun tutkimiseen, ja jälkimmäinen on polven tekonivelen uusintaleikkauksen syyn selvittämisessä lupaava uusi tutkimusmenetelmä.

Lääketieteen lisensiaatti Antti Jaroman väitöskirja Assessment of bone after total knee arthroplasty tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Hannu Aro Turun yliopistosta ja kustoksena professori Heikki Kröger Itä-Suomen yliopistosta.

Itä-Suomen yliopisto

© Copyright 2014 - Suomen Nivelyhdistys ry.
Kaikki oikeudet pidätetään.